»Se sisälsi… mutta senhän tiedätte, mademoiselle. Mitä hyvänsä siinä olikaan, pudotti herra de Cocheforêt sen ratsastaessaan täältä. Viikko takaperin hän tuli takaisin — onnettomuudekseen — etsimään kadottamaansa.»
Hän katsoi minua suoraan kasvoihin. Hän näytti tuskin voivan hengittää, niin suunniltaan hän oli hämmästyksestä ja jännittyneestä odotuksesta.
»Te panitte toimeen etsiskelyjä, mademoiselle», jatkoin sitten tyynesti. »Palvelijanne nuuskivat joka sopen. Tiet ja polut, vieläpä metsätkin tutkittiin. Mutta turhaan… sillä koko ajan oli tuo keltainen maustekotelo kokonaisena ja avaamattomana taskussani.»
»Ei!» huudahti hän kiivaasti. »Te valehtelette kuten tavallisesti! Maustekotelo löydettiin palasiksi revittynä monen penikulman päässä täältä.»
»Sieltä, mihin minä ne heitin, mademoiselle», vastasin, »päästäkseni eroon teidän kätyreistänne ja voidakseni palata luoksenne. Uskokaa minua», jatkoin antaen lopulta rahtusen omaa itseäni, voitonriemuani, soinnahtaa äänessäni. »Te olette erehtynyt. Teidän olisi ollut viisaampi luottaa minuun. En ole mikään kurja raukka, vaikka te olette kerran tallannut minut tomuun, vaan mies, mies, jolla on voimaa käsivarsissa ja selvä pää sekä sydänkin, kuten teille pian osoitan.»
Hän värisi.
»Siinä vaaleankeltaisessa kotelossa, jonka kadotitte, oli kahdeksantoista kallisarvoista jalokiveä, eikö niin?»
Hän ei vastannut, mutta hän katseli minuun kuin tuntien minun salaperäisesti lumoavan itseään. Hänen hengityksensä näytti salpautuvan hänen kuunnellakseen joka sanaani. Hän oli niin vähän tietoinen kaikesta muusta, koko ympäristöstään, että jos parikymmentä sotamiestä olisi ympäröinyt hänet, ei hän olisi huomannut heitä.
Nyt otin povestani pienen käärön, nahanpalaan kiedotun, ja ojensin sen hänelle.
»Avaisitteko tämän?» kysyin häneltä. »Luullakseni on siinä se, mitä veljenne kadotti. En voi vastata siitä, että kaikki ovat tallella, sillä minä pudotin jalokivet huoneeni lattialle enkä kenties löytänyt niitä kaikkia. Mutta jos mitään puuttuu, voi ne vielä löytää, sillä minä tiedän, missä ne ovat.»