»Silloin täytyy kamarineitonne ilmoittaa se hänelle», huomautin, »muutoin hän voi yltyä toimimaan ja kavaltaa minut.»
»Ne eivät anna meidän puhua palvelijattariemme kanssa.»
»Mitä?» huudahdin perin ihmeissäni. »Mutta sehän on häpeällistä!
Ettehän toki ole vankeja!»
Mademoiselle naurahti katkerasti.
»Emmekö? Ei, luultavasti emme, sillä jos halusimme seuraa, sanoi kapteeni Larolle, ottaisi hän meidät ihastuen vastaan salissa.»
»Onko hän anastanut salinne?»
»Hän ja hänen luutnanttinsa istuvat siellä. Mutta me kapinoitsijat saanemme olla kiitollisia», lisäsi hän ivallisesti; »mehän saamme vielä pitää makuuhuoneemme.»
»No niin», sanoin, »sitten pitänee minun koettaa suoriutua Clonista parhaani mukaan. Mutta minulla on vielä yksi suosionosotus pyydettävänä teiltä, mademoiselle. Se vain, että te ja kälynne tulette aamulla tavalliseen aikaanne alakertaan. Minä olen silloin salissa.»
»Mieluummin olisin tulematta», vastasi hän vapisevalla äänellä ja pysähtyi.
»Pelkäättekö?»