»Ei, minä en ole herra de Cocheforêt», vastasin kylmäkiskoisesti. »Minä olen vain vieras talossa, herra kapteeni. Olen nauttinut madame de Cocheforêtin vieraanvaraisuutta jonkun aikaa, mutta onnettoman sattuman johdosta olin poissa silloin, kun te tulitte.» Niin sanoen astuin tulisijan ääreen, työnsin varovasti tieltäni hänen isot saappaansa, jotka oli pantu siihen kuivaamaan, ja kohensin tulta, niin että se alkoi loimuta.
»Mille diables!» mutisi hän. En ole eläissäni nähnyt ihmistä enemmän ällistyneenä. Mutta nyt olin huomaavinani vain hänen toverinsa, vanhan, jykeväleukaisen, valkoviiksisen sotaurhon, joka istui taaksepäin nojautuneena tuolillaan ja silmäili minua avosuin ja kummastelevin katsein.
»Hyvää iltaa, herra luutnantti», sanoin kumartaen taas. »Onpa se kaunis ilma tänä iltana.»
Nyt puhkesi myrsky valloilleen.
»Vai kaunis ilma tänä iltana!» kiljaisi kapteeni, joka; vihdoinkin oli saanut puhelahjansa takaisin. »Ettekö tiedä, herraseni, että minä olen ottanut tämän talon haltuuni, että kukaan ei saa pistää nenäänsä tänne minun luvattani? Vieras? Vieraanvaraisuutta? Tyhmää lörpötystä! Luutnantti, kutsukaa vartio!» toisti hän kiivaasti. »Missä on kersantti, se apina?»
Luutnantti nousi totellakseen, mutta silloin kohotin käteni.
»Hiljaa, hiljaa, kapteeni», sanoin. »Ei niin kiirettä. Te näytte kummastuvan, nähdessänne minut täällä. Uskokaa minua, minä olen vielä enemmän kummastuksissani, kun näen teidät.»
»Sacré!» noitui hän, kimmahtaen tästä uudesta nenäkkyydestä, luutnantin silmien pyöriessä kuin kierähtämäisillään ulos päästä.
Mutta mikään ei vaikuttanut minuun.
»Onko ovi kiinni?» kysyin kohteliaasti. »Kiitos… näen sen olevan. Sallikaa minun siis sanoa vielä kerran, hyvät herrat, että minä olen paljoa enemmän ihmeissäni teidän tännetulostanne, kuin te voitte olla nähdessänne minut. Sillä kun kardinaali soi minulle sen kunnian, että lähetti minut Pariisista tänne toimittamaan asioitansa, antoi hän minulle rajattoman valtuuden — niin, herra kapteeni, rajattoman valtuuden tehtäväni suoritukseen. En olisi voinut mitenkään ajatella, että minun suunnitelmani tärveltäisiin juuri silloin, kun olen onnistumaisillani, lähettämällä tänne puolet Auchin varusväkeä vastenmielisiksi tulijoiksi.»