»Ahaa!» sanoi kapteeni perin muuttuneena sävyltään ja ilmeeltään. »Te olette siis se herrasmies, josta kuulin Auchissa puhuttavan.»
»Hyvin luultavasti», vastasin kuivasti. »Mutta minä tulin Pariisista enkä Auchista.»
»Luonnollisesti», äännähti hän miettivästi. »Kuuletteko, luutnantti?»
»Kyllä kuulen, herra kapteeni», vastasi toinen. Ja he katsoivat ensin toisiinsa ja sitten minuun tavalla, jota en käsittänyt.
»Minä luulen», sanoin sitten päästäkseni asiaan, »että te olette tehnyt erehdyksen, kapteeni, tai sitten päällikkö on hairahtunut virheeseen. Enkä oikein usko, että kardinaali tulee tästä hyvilleen.»
»Minä toimin kuninkaan puolesta», vastasi kapteeni hiukan korskeasti.
»Tietysti», huomautin, »mutta katsokaas, kardinaali…»
»Niin, mutta kardinaali…» tokaisi hän nopeasti, ja sitten hän keskeytti muistutuksensa ja kohautti olkapäitään. Ja molemmat katselivat taas minua.
»No?» sanoin.
»Kuningas…» aloitti hän verkalleen.