»Pelkään hänen jäävän viimeiseksi miekkailukumppaniksenne», vastasi hän. »Ja jos hän elääkin, en kuitenkaan olisi liian varma, ystäväiseni. Tällä kertaa on kardinaalin aikomuksena tehdä loppu kaikesta tuollaisesta.»
»Hän ja minä olemme vanhoja ystävyksiä», sanoin luottavasti.
»Olen kuullut sen», virkkoi hän naurahtaen. »Samaa sanottiin kyllä
Chalaisistakin. Mutta muistaakseni se ei pelastanut hänen henkeään.»
Tämä ei kuulostanut rauhoittavalta. Mutta pahempaa oli tulossa. Aikaisin aamulla tuli käsky, että minua oli kohdeltava mitä ankarimmin, ja minä sain valita joko kahleet tai maanalaisen kopin. Valitsin jälkimäisen, ja minut jätettiin yksikseni mietiskelemään sitä ja tätä, muun muassa kardinaalin merkillistä oikullisuutta. Tiesin hänen mielellään leikittelevän ihmisten kanssa kuin kissa hiiren, ja pohdin mitä hankalia seurauksia miekan pisto voi joskus tuottaa, olipa se kuinkakin taitavasti suoritettu. Vapautuakseni näistä ja muista rasittavista mietteistäni pyysin viimein lainaksi pari arpanoppaa, ja kun alhaalla holvissa oli päivän hämyä juuri sen verran, että voin laskea noppien silmät, kulutin aikaani tuntikausia heitellen niitä järjestelmän mukaan, jonka olin itse keksinyt. Mutta alituisesti uudistunut pitkä sarja teki laskelmani tyhjiksi ja pakotti minut lopulta siihen päätelmään, että huono onni voi itsepintaisuudellaan voittaa teräväjärkisimmänkin pelaajan. Se ei suinkaan ollut mikään mieluisa tulos sellaisella hetkellä.
Muuta seuraa ei minulla kuitenkaan ollut kolmen päivän mittaan. Vanginvartija-heittiö, joka minua vartioitsi, ei koskaan väsynyt tuollaisten ihmisten tavalliseen tapaan huomauttelemasta minulle, että minut hirtetään, mutta sitten hän tuli vähemmän varman näköisenä luokseni.
»Tahtoisitte kenties hiukan vettä?» sanoi hän kohteliaasti.
»Miksi, hirtehinen?» kysyin minä.
»Peseytyäksenne», vastasi hän.
»Vettä pyysin teiltä eilen, mutta sitä ette suonut minulle», murisin minä. »No niin, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Menkää hakemaan. Jos minut hirtetään, niin tahdon tulla hirtetyksi kuten ritari. Mutta siitä saatte olla varma, että kardinaali ei tee sellaista kurjaa kepposta vanhalle ystävälle.»
»Teidät viedään hänen luokseen», ilmoitti vartija, kun tuli takaisin vettä noutamasta.