»Miksi ette?» kysyin kylmäkiskoisesti.
»Koska — niin, sehän on aivan selvää!» vastasi hän kiivaasti. »Oletteko täällä rouva de Cochefcrêtin puolesta suojelemassa hänen miestään? Vai oletteko täällä vangitsemassa häntä? Sitäpä juuri en käsitä, herra de Berault.»
»Epäilette olenko kardinaalin lähettiläs? Kyllä minä olen.»
»Ja teidän pitäisi vangita herra de Cocheforêt?»
»Niin.»
»Minua ihmetyttää», sanoi hän.
Sen enempää hän ei virkkanut, mutta hän puhui niin purevaan tapaan, että tunsin veren syöksyvän kasvoihini.
»Varokaa itseänne, herraseni», sanoin ankarasti. »Älkää liiaksi käyttäkö hyväksenne sitä ikävyyttä, jota kuolemanne tuottaisi minulle.»
Hän kohautti olkapäitään.
»Älkää panko pahaksenne», sanoi hän. »Mutta te ette näy käsittävän, mikä on pulana, herra de Berault. Jollemme sovi asiasta, niin riitaannumme parikymmentä kertaa päivässä.»