»Niin, mademoiselle», vastasin minä. »Minä juuri olen se mies.»
IX luku
Clon
»Tekö!» huudahti hän äänellä, joka viilsi sydäntäni. »Oletteko te herra de Berault? Mahdotonta!» Kun syrjäkatseella vilkaisin häneen — en voinut katsoa häntä suoraan silmiin — huomasin hänen kalvenneen.
»Kyllä, mademoiselle», vastasin hillityllä äänellä. »De Barthe oli äitini nimi. Tullessani tänne vieraana otin sen, jottei minua olisi tunnettu, jottei minun olisi tarvinnut nähdä jalon naisen kavahtavan taaksepäin, kun puhuttelin häntä. Jotta… mutta miksi väsyttäisin teitä tällä kaikella?» jatkoin loukkaantuneena hänen vaitiolostaan ja siitä, että hän piti kasvonsa käännettyinä poispäin. »Te kysytte minulta, mademoiselle, kuinka saatoin ottaa vastaan lyönnin ja antaa loukkaajani mennä. Nyt olen vastannut. Se on ainoa erioikeus, jonka herra de Berault omistaa.»
»Jos minä olisin herra de Berault», vastasi hän melkein kuiskaten, »käyttäisin sitä enkä milloinkaan enää taistelisi.»
»Siinä tapauksessa, mademoiselle», huomautin kylmästi, »menettäisin kaikki miehiset ystäväni kuten naisellisetkin. Herra kardinaalin tavoin hallitsen minäkin peloittamalla.»
Häntä vavahdutti joko lausumani nimi tai sanojeni synnyttämä mielikuva, ja tuokion seisoimme siinä hämillisen äänettöminä. Aurinkokellon varjo lankesi välillemme; puutarhassa oli hiljaista; siellä täällä liihoitti kellastunut lehti verkalleen maahan. Tämän vaitiolon vallitessa tuntui minusta kuilu välillämme hetki hetkeltä laajenevan ja oma mieleni käyvän yhä yrmeämmäksi; minä ivasin sielussani hänen entisyyttään, joka oli niin toisenlainen kuin minun, ivasin omaa menneisyyttäni ja panin sen kohtalon tiliin. Olin poistumaisillani hänen luotansa kumartaen — ja hehkuva tulivuori rinnassani; silloin hän taas alkoi puhua.
»Tuolla on vielä viimeinen ruusu jäljellä», virkkoi hän hiukan värisevällä äänellä. »Minä en ulotu sitä ottamaan. Katkaisisitteko te sen minulle, herra de Berault?»
Tottelin häntä vapisevin käsin ja hehkuvin kasvoin. Hän otti minulta ruusun ja pani sen rintaansa. Ja minä näin, että hänenkin kätensä vapisivat ja että hänen poskillaan paloi purppurainen hehku.