Heitä suojeli Navarran kuningas — joka oli ollut viikon aikaa Fransin lanko — ja prinssi Condé, ja vaikka nämät ruhtinaat olivat nuoria, niin olihan Coligny, viisas amirali, vanha ja kokenut mies, eikä hänellä ollut, kuten olin kuullut sanottavan, paljon haittaa haavastaan. Hän ainakin oli kuninkaan suosiossa, hän oli neuvonantaja, johon hallitsija täydellisesti luotti. Olihan kuningas käynyt hänen luonaan hänen sairautensa aikana ja istunut kokonaisen tunnin hänen vuoteensa ääressä.
Jos joku vaara heitä uhkaisi, niin tietysti näillä miehillä olisi siitä tietoa. Ja siihen aikaan kertoi huhu, että hugenottien pahin vihollinen, Henrik Balafré, loistava Guisen herttua, "meidän suuri miehemme", ja "Lorraine", niin kuin rahvas häntä kutsui, oli hovin epäsuosiossa. Sanalla sanoen, nämät seikat — puhumattakaan rauhallisesta ja iloisesta aiheesta, joka oli koonnut hugenotit Parisiin ja jonka vuoksi ei minkäänlainen petos olisi voinut tulla kysymykseen — olivat täydellisesti omiaan estämään minua huomaamasta sitä mikä oli tuleva.
Ja heti kun matkallani joella näin jotakin, joka näytti osottavan todellisuutta, minä karkotin ajatuksen mielestäni. Minä ylpeydellä sanon, että karkotin sen mielestäni mahdottomuutena. Sillä Jumala varjelkoon — nythän sen neljäkymmentä vuotta myöhemmin voi mielellään sanoa — Jumala varjelkoon sanon minä, että kaikkia ranskalaisia pidettäisiin syyllisenä verisaunaan, jonka muut vaan ei ranskalaiset aivot olivat miettineet, vaikkakin ranskalaiset kädet sen suorittivat.
Minua siis pahat aavistukset eivät kovinkaan vaivanneet, ja kiihtynyt mielentila, johon rouva d'On luottamus minut oli saanut, kesti ainoastaan siihen saakka kuin muuan kapea katu Louvren luona saattoi minut yhtäkkiä joen näkyviin. Heikko kuunvalo, joka hetkiseksi aikaa pilkotti pilvien raosta, välkkyi tyynellä veden pinnalla. Raitis tuuli leyhki otsallani ja viilytti kuumaa vertani. Ja tämä sekä tyyni näky, joka niin yhtäkkiä levisi eteeni, hillitsivät ajatuksiani ja malttoivat mieltäni.
Pitkältä matkalta erotin vasemmalla kädellä joen keskellä joukon rakennuksia, jotka täyttivät Ile de Citén, ja vähän matkan päässä oikealla minusta kohosivat Louvren suuret rakennukset kuvastuen synkkinä ja muodottomina mustaa taivasta vasten. Kapea aukkopaikka erotti minut joesta, jonka toisella puolen minä erotin säännöttömän rivin rakennuksia, jotka epäilemättä olivat S:t Germainin esikaupunkia.
Minulle oli sanottu, että suunnilleen sillä kohtaa jokirannalla, jossa minä nyt Olin, on portaat joelle ja niiden edessä veneitä. Minä kulin kiireesti avonaisen paikan yli muutamalle kohtaa, missä oli kaksi pylvästä, jotka varmaan olivat venepaikan merkkinä.
Minä en kuitenkaan ollut kulkenut kymmentä askelta pitemmältä, kun sattumalta silmätessäni taakseni huomasin kolme miestä tulevan jälessäni, jotka kulkivat rivissä, luultavasti sitä varten, että helpommin voivat estää paluutieni. Minulle ei ehkä niin helposti onnistukaan tehtäväni. Kuitenkin arvelin olevan parasta, että en ole näkevinänikään seuraajiani, ja päästyäni vähin pelostani, riensin kiireesti alas portaita. Vaan miehet olivat silloin aivan lähellä minua — melkein niin lähellä, että olisivat yltäneet lyömään. Minä silloin käännyin ympäri ja olin silloin heidän kanssaan aivan vastatusten.
"Ketä te olette, ja mitä te tahdotte!?" sanoin minä ja laskin käteni miekkaan.
He eivät vastanneet, vaan siirtyivät jonkun matkaa toisistaan ja asettuivat puolikehään minun ympärilleni, jonka jälkeen muuan heistä vihelsi. Samassa tuli joukko miehiä juosten läheisistä rakennuksista ja kiiruhtivat meitä kohden.
Minun tilani näytti käyvän arveluttavaksi. Jos olisin voinut juosta tieheni, vaan kun katselin ympärilleni, niin huomasin, että se keino oli aivan mahdoton. Miehistä oli nyt osa portailla, osa minun takanani joen puolella. Minä olin joutunut ansaan, eikä nyt ollut muuta keinoa kuin käyttää rouva d'On neuvoja, olla pöyhkeä. Minä kuulin hänen sanansa kaikuvan vielä korvissani. Minussa oli vielä sen verran jälellä äskeistä jännitystä, että minä tunsin voimaa ja rohkeutta. Minä panin käsivarret ristiin ja ojentausin suoraksi.