"Louis kaikessa tapauksessa menettää rakastettunsa, tavalla tai toisella", väitti Croisette matalalla äänellä. "Vaan ei se pahinta. Louis on hänen, Bezersin, vallassaan. Otaksutaan, että Bezers aikoo panna Kitin ratkaisemaan, että hän Louisilta vaatii lunnaita ja lunnaiksi panee Kitin? Ja asettaa Kitin näin valitsemaan kahdesta: joko antamaan kätensä Bezersille ja pelastamaan Louisin hengen tai kieltäytymään siitä ja niin tuomitsemaan Louisin kuolemaan?"
"Croisette!" huudahdin minä. "Niin katala hän ei voi olla!" Ja kuitenkin, eikö tämäkin olisi parempi, kuin sokea kosto, jota minä olin kuvitellut hänen miettivän?
"Ehkä ei", vastasi Croisette tuijottaessaan pimeään. Me tällä kertaa ratsastimme joukon alkupäässä Bezersin takana, niin että me hyvin näimme hänen jättiläisvartalonsa, kun hän siinä hartiat kumarassa ratsasti yksinään edellämme. "Ehkä ei", toisti Croisette vaipuneena ajatuksiinsa. "Väliin minusta tuntuu, kuin emme oikein ymmärtäisi häntä, ja että on pahempiakin ihmisiä maailmassa kuin Bezers."
Minä katsoin terävästi poikaan, sillä minä en ollut tätä tarkoittanut.
"Pahempia?" sanoin minä. "Sitäpä minä en usko."
"On varmaan!" vastasi hän ja pudisti päätään. "Muistatko, kun makasimme verhojen takana suuressa sängyssä Mirepoixin luona?"
"Muistanpa hyvinkin. Luuletko, että koskaan voisin unhottaa sitä hetkeä?"
"Ja kun rouva d'O tuli sisään?"
"Koadjutorin kanssa?" sanoin minä pöyristyen. "Muistan…"
"Ei, vaan toisella kerralla, kun hän tuli yksinään; Huoneessa oli melkein pimeä, niin kuin sinä muistat. Rouva de Pavannes oli akkunassa, jonne hänen sisarensa ei nähnyt häntä."
"Muistan senkin", sanoin kärsimättömästi. Minä ymmärsin hänen äänestään, että hänellä oli jotakin kerrottavaa rouva d'Osta, eikä minulla haluttanut kuulla. Minuakin pöyristytti kuulla tästä naisesta, joka, niin kaunis kuin olikin, liikkui rikosten ja uskottomuuden piirissä. Oliko se ujoutta vai pelkoa vai jotakin ritarillista tunnetta, joka valtasi mieleni silloin, kuin luulin olevani hänen aseystävänsä? Minä en tiedä sitä varmaan, sillä minä en ollut saanut siitä selvää vieläkään, oliko minun säälittävä vai inhottava häntä, oliko hän käyttänyt minua aseenaan vai olinko minä ollut uskoton hänelle.