Laki carbonaroja vastaan oli selvä: Forlin salaliittolaisilla ei ollut mitään toivoa, heidän asiaansa ei auttanut, vaikka he puolustivat itseään kaikilla mahdollisilla verukkeilla. Tuomarit eivät ainoastaan tuominneet heitä kuolemaan, vaan vieläpä monet vaativat hirveitä kidutuksia, käden poikkihakkaamista ja muuta. Poliisiministeri, jonka tulevaisuus oli varma (sillä häntä, joka on päässyt tuohon virkaan, odottaa kardinaalihattu), ei tarvinnut käden poikkihakkaamista; viedessään tuomiopäätöksen paaville, hän muutti kaikkien tuomittujen rangaistuksen muutaman vuoden vankeudeksi. Vain Missirillin suhteen tehtiin poikkeus. Ministeri piti häntä vaarallisena intoilijana, ja sitä paitsi hänet oli tuomittu kuolemaan syyllisenä kahden karabinieerin murhaan. Vanina tiesi tuomion ja muutoksen muutamia minuutteja sen jälkeen, kun ministeri oli palannut paavin luota.
Seuraavana päivänä Canzara palasi puoliyöstä palatsiinsa eikä löytänyt kamaripalvelijaansa; hämmästyneenä ministeri soitti monta kertaa, viimein tuli muuan vanha, typerä palvelija. Ministeri kävi kärsimättömäksi ja päätti riisuutua omin neuvoin. Hän lukitsi ovensa. Oli hyvin kuuma, hän riisui nuttunsa ja heitti sen käärönä nojatuolille. Tämä nuttu, joka heitettiin sellaisella voimalla, lensi nojatuolin ylitse ja osui ikkunan musliiniverhoon, jolloin näkyviin piirtyi ihmisen vartalonmuoto. Ministeri syöksyi nopeasti vuodettaan kohti ja tarttui pistooliinsa. Kun hän jälleen läheni ikkunaa, tuli häntä vastaan aivan nuori mies hänen omassa livreessään pistooli kädessään. Tämän nähdessään ministeri tähtäsi ja aikoi laukaista. Nuori mies sanoi nauraen:
— Mitä, herra, ettekö tunne Vanina Vaninia?
— Mitä näin sopimaton pila tarkoittaa? sanoi ministeri vihoissaan.
— Puhukaamme levollisesti, sanoi nuori tyttö. — Ensiksikään pistoolinne ei ole ladattu.
Kummastuneena ministeri tutki asiaa, sitten hän veti liivinsä taskusta tikarin.
Vanina sanoi hieman mahdikkaan näköisenä, mikä teki hänet sangen viehättäväksi:
— Istukaamme, herra.
Itse hän istuutui rauhallisena sohvalle.
— Oletteko edes yksin? kysyi ministeri.