— Sano totuus, ystäväni. Mitä tiedät Marcellon tehneen herttuattaren huoneessa?
— En tiedä mitään, enemmän kuin kaksikymmentä päivää sitten olen rikkonut välini Marcellon kanssa.
Koska hän kieltäytyi puhumasta muuta, kutsui herra herttua ulkoa muutamia vartijoita. Sorianon podesta sitoi Grifonen köyteen. Vartijat vetivät köysistä ja nostivat siten syyllisen neljän tuuman päähän maasta. Riiputtuaan täten runsaan neljännestunnin, sanoi kapteeni:
— Laskekaa minut alas, tahdon sanoa mitä tiedän.
Kun hänet oli laskettu maahan, vartijat poistuivat ja me jäimme yksin hänen kanssaan.
— On totta, että olen monet kerrat seurannut Marcelloa herttuattaren kamariin, sanoi kapteeni, — mutta en tiedä mitään muuta, sillä odotin häntä läheisessä naapuritalossa aina aamun varhaisimpiin tunteihin asti.
Heti kutsuttiin vartijat takaisin ja he kohottivat hänet herttuan käskystä vielä kerran ylös niin etteivät hänen jalkansa koskettaneet maata. Pian kapteeni huudahti:
— Päästäkää minut alas, tahdon kertoa totuuden. On totta, jatkoi hän, — että jo muutamia kuukausia olen huomannut, että Marcellolla oli rakkaussuhde herttuattaren kanssa ja aioin antaa siitä tiedon teidän ylhäisyydellenne tai don Leonardolle. Herttuatar lähetti joka aamu tiedustelemaan Marcellon vointia, hän antoi hänelle pieniä lahjoja, muun muassa hyvin huolellisesti valmistettuja ja hyvin kalliita makeisia. Olen nähnyt Marcellolla pieniä ihmeen taidokkaita kultavitjoja, jotka hän nähtävästi oli saanut herttuattarelta.
Tämän lausunnon jälkeen kapteeni vietiin takaisin vankilaan. Nyt tuotiin kuulusteltavaksi herttuattaren ovenvartija, joka kielsi mitään tietävänsä. Hänet sidottiin köyteen ja kohotettiin ilmaan. Puolen tunnin kuluttua hän sanoi:
— Laskekaa minut alas, kerron mitä tiedän.