Alas päästyään hän väitti, ettei tiennyt mitään; hänet kohotettiin uudelleen ilmaan. Puolen tunnin kuluttua hänet päästettiin maahan. Hän selitti, että oli vain vähän aikaa ollut herttuattaren yksityisessä palveluksessa. Koska oli mahdollista, että tämä mies ei tiennytkään mitään, lähetettiin hänet takaisin vankilaan. Kaikki tämä vei paljon aikaa siitä syystä, että vartijat joka kerta poistettiin huoneesta. Vartijoiden tahdottiin uskovan, että kysymyksessä oli myrkytysyritys sammakoista otetulla myrkyllä.
Yö oli pitkälle kulunut, kun herttua kutsutti Marcello Capeccen.
Vartijat poistuivat ja ovi lukittiin.
— Mitä tekemistä teillä oli herttuattaren huoneessa, sanoi herttua, — kun viivyitte siellä kello yhteen, kahteen ja välistä kello kolmeenkin aamulla?
Marcello kielsi kaikki. Vartijat kutsuttiin paikalle ja hänet pantiin riippumaan; köysi väänsi sijoiltaan hänen käsivartensa. Voimatta kestää tuskaa hän pyysi että hänet päästettäisiin maahan. Hänet laskettiin tuolille, mutta siihen päästyään hän hämmentyi puheissaan, eikä oikeastaan tiennyt mitä sanoi. Vartijat kutsuttiin, ja he kohottivat hänet uudelleen ilmaan; pitkän ajan kuluttua hän pyysi päästä alas.
— On totta, sanoi hän, — että noina aikoina olen ollut herttuattaren huoneessa, mutta minulla oli rakkaussuhde signora Diana Brancaccion, hänen ylhäisyytensä hovinaisen kanssa, jolle olin antanut avioliittolupauksen ja joka on myöntänyt minulle kaikki paitsi mikä loukkaa kunniaa.
Marcello vietiin vankilaan, missä häntä kuulusteltiin yhdessä kapteenin ja Dianan kanssa, joka kielsi kaikki.
Sitten Marcello vietiin takaisin matalaan huoneeseen. Kun olimme lähellä ovea, hän sanoi:
— Herra herttua, teidän ylhäisyytenne muistaa, että on luvannut säästää henkeni jos kerron totuuden. Ei tarvita enää köyttä, minä puhun kaikki.
Hän lähestyi herttuaa ja sanoi vapisevalla ja tuskin ymmärrettävällä äänellä, oli aivan totta, että hän oli saavuttanut herttuattaren suosion. Tämän kuullessaan kävi herttua käsiksi Marcelloon ja puri häntä poskeen, sitten hän veti esiin tikarinsa ja näin hänen iskevän sillä rikollista. Sanoin silloin, että olisi hyvä, jos Marcello kirjoittaisi omakätisesti sen mitä oli juuri tunnustanut, ja että tämä asiakirja osoittaisi herttuan teon oikeutetuksi. Mentiin kellarihuoneeseen, jossa oli kirjoitusvälineet, mutta köysi oli niin haavoittanut Marcellon käsivartta, että hän saattoi kirjoittaa vain muutaman sanan: Niin, olen pettänyt herrani, niin, olen riistänyt hänen kunniansa.
Herttua luki sitä mukaa kuin Marcello kirjoitti, ja kun tämä oli lopettanut, syöksyi hänen päällensä ja iski häntä kolme kertaa tikarilla, niin että hän heitti henkensä. Diana Brancaccio oli läsnä kolmen askeleen päässä. Hän oli enemmän kuollut kuin elävä ja katui luultavasti tuhannen tuhatta kertaa mitä oli tehnyt.