— On, rouva, vastasi don Leonardo.
Herttuatar pyysi nähdä sitä, ja don Ferrante näytti sen hänelle.
(Pallianon herttuan oikeudenkäyntipöytäkirjoissa on niiden munkkien lausunto, jotka olivat läsnä tässä kauheassa toimituksessa. Nämä lausunnot ovat paljon luotettavammat kuin muiden todistajien todistukset, ja se johtuu minun nähdäkseni siitä, että munkit saattoivat pelotta puhua oikeuden edessä, kun sen sijaan kaikki toiset todistajat olivat enemmän tai vähemmän herransa kanssarikollisia.)
Kapusiinimunkki veli Antonio Paviasta puhui tähän tapaan:
— Messun jälkeen hän oli nöyrästi ottanut vastaan pyhän ehtoollisen ja meidän rohkaistessamme häntä tuli herttuattaren veli kreivi d'Aliffe huoneeseen kädessään köysi ja keppi, joka oli peukalon paksuinen ja noin puolen kyynärän pituinen. Hän peitti herttuattaren silmät nenäliinalla, ja herttuatar veti sitä aivan kylmäverisesti alemmaksi, jottei olisi nähnyt häntä. Kreivi pani köyden hänen kaulaansa, mutta kun se ei oikein sopinut, otti kreivi sen pois ja poistui muutaman askeleen. Kuullessaan hänen kävelevän, herttuatar otti nenäliinan silmiltään ja sanoi:
— No, mitä nyt?
Kreivi vastasi:
— Köysi ei ollut hyvä, haen toisen, jottei teidän tarvitsisi kärsiä.
Näin sanottuaan hän poistui huoneesta. Kotvasen kuluttua hän palasi toinen köysi kädessä, asetti uudelleen nenäliinan herttuattaren silmille, pani köyden hänen kaulaansa, pisti kepin silmukkaan, väänsi sitä ja kuristi hänet. Herttuattaren puolelta kaikki kävi aivan tavallisella keskusteluäänellä.
Veli Antonio Salazar, toinen kapusiinimunkki, päättää lausuntonsa näillä sanoilla: