— Milloinkaan et ole minusta tuntunut enemmän rakkauden arvoiselta, sanoi hän; — niin, oma haavalääkärini, olen sinun iäti. Sinä olet suuri mies kuten vanhat roomalaisemme.

Kaikki tulevaisuudensuunnitelmat, kaikki järkevät epäilyt kaikkosivat, hetki oli täynnä onnea. Kun he jälleen saattoivat puhua järkeä, sanoi Vanina:

— Olen Romagnassa miltei samaan aikaan kuin sinäkin. Käsken lääkärin määrätä minulle Porettan kylpyjä. Asun linnassamme San Nicolassa, lähellä Forlia.

— Minä vietän elämäni siellä sinun kanssasi, eikö niin!

— Minun kohtaloni on uskaltaa tästälähin kaikki, virkkoi Vanina huoaten. — Joudun perikatoon sinun tähtesi, mutta vähätpä siitä. Voitko rakastaa kunniansa menettänyttä tyttöä?

— Olethan vaimoni, sanoi Missirilli, — iäti jumaloitu vaimoni. Tahdon sinua rakastaa ja suojella.

Vaninan täytyi lähteä vierailulle. Tuskin hän oli jättänyt ystävänsä yksin, kun tämä jo alkoi pitää menettelyään raakamaisena.

Mitä on isänmaa? hän mietti. Se ei ole olento, jolle olemme hyvästä työstä kiitollisuudenvelassa ja joka on onneton ja voi meitä soimata, jos petämme hänet. Isänmaa ja vapaus, ne ovat kuin viittani, kuin jotakin, mikä minulle on hyödyllistä ja jota minun on pakko ostaa, ellen ole perinyt isältäni; mutta loppujen lopuksi minä rakastan isänmaata ja vapautta siksi, että ne kumpikin ovat minulle hyödylliset. Jollen voi niillä mitään tehdä, jos ne ovat minulle samanarvoiset kuin viitta elokuussa, mitä hyödyttää niitä ostaa niin tavattomasta hinnasta? Vanina on niin kaunis, hän on niin erinomaisen älykäs! Häntä koetettaisiin liehitellä, hän unohtaisi minut. Kuka on se nainen, jolla on ollut vain yksi rakastaja? Noilla roomalaisilla ylimyksillä, joita minä kansalaisena halveksin, on niin paljon etuja minun rinnallani. He mahtavat olla hyvin rakastettavia! Oi, jos lähden, Vanina unohtaa minut ja menetän hänet ainaiseksi.

Keskellä yötä tuli Vanina hänen luokseen; hän kertoi epävarmuudesta, joka häntä oli vaivannut ja miten hän oli ottanut tutkistellakseen tuota suurta sanaa isänmaa — koska rakasti. Vanina oli hyvin onnellinen.

Jos hänen olisi ehdottomasti valittava minun ja isänmaan välillä, ajatteli hän, olisi minulla etusija.