Tutkimus osoitti, että tämänkin luolan katto oli saanut vuodon. Mutta ilman mitään varoittavaa tipahtelua, äkkiä, kuin tynnörin tappi olisi auennut. Kymmenessä sekunnissa oli oikea pieni joki syövyttänyt itselleen monta tuumaa syvän uoman guanoon, viilettäen ohi nuotion ja alas jyrkkää viettoa. Kohtalon oikku oli määrännyt, että tuo vuoto — ainoa vuoto koko suuren luolan valtavassa katossa — sattui juuri meidän pienen pengermämme kohdalle.
Karjanomistaja naurahti.
»Tuosta muistuu mieleeni vanha farmari ja hänen rakas ystävänsä», virkkoi hän ja jatkoi sitten:
»Se rakas ystävä tavoitti vanhan farmarin kylällä.»
»John», sanoi hän, »minulla on sinulle surullisia uutisia, navettasi on palanut.»
»Siunatkoon!» sanoi farmari.
»Mutta se ei ole pahinta. Lehmäsi paloi myös.»
»Siunatkoon!» valitti farmari.
»Sekään ei vielä ole pahinta. Hevosesikin paloivat.»
»Herra siunatkoon!» huokaili farmari.