»Ei sekään ole vielä pahinta. Navetasta syttyi talosi ja sekin paloi kokonaan.»
»Siunatkoon!» valitteli yhä farmari.
»Mutta vieläkään ei ole pahin sanottu. Vaimosi ja lapsesikin menettivät henkensä.»
Silloin farmari puhkesi hillittömään nauruun.
»Hyvä Jumala, mies!» huudahti hänen ystävänsä hämmästyneenä. »Mitä nauramisen aihetta sinä tässä voit huomata?»
»Etkö sinä huomaa?» vastasi farmari. »Näet, sehän on kaikki niin perinpohjaista.»
»Niin», lopetti karjanomistaja. »Se mikä tässäkin minua enimmän huvittaa, on tuo kirottu perinpohjaisuus yörauhan häiritsemisessä.»
»Mikä aika nyt on yöstä?» kysyi Windy Bill.
»Puoliyön», ilmoitin minä.
»Kirottua, kuusi tuntia vielä päivän nousuun», huokaili Windy Bill. »Kuinkahan teitä miellyttäisikään rauhallinen puutarhatyö idässä, jossa te voisitte vaeltaa kapakkaan säännöllisesti joka ilta, juoda lämpimän puol'kupposen ja polttaa oikein tehdastekoisen sikarin?»