»Tämä näyttää tosin aivan rangaistukselta, hevosparat», puhelin niille, »mutta olen varma, ettei teillä ole suurempaa halua yhtyä tuohon seuraan kuin minullakaan enkelien joukkoon, mutta jos leiriydymme tähän, niin luultavasti kumpikin tapahtuu.
En nähnyt heitä sen koommin, ennenkuin satuin Lazy Y:hen ja olin alkanut karjanpidon Soda Springin laaksossa. Larry Eagen ja minä ratsastimme yhdessä niihin aikoihin ja siten tulin tuntemaan hänet sangen hyvin. Eräänä päivänä, kaukana Elm Flatilla, tapasimme arvaamatta tuon samaisen teksasjoukon taas, matkalla pohjoiseen. Sillä kertaa olin omalla alueellani ja tunsin asemani, joten saatoin tyydyttää uteliaisuuttani hieman suuremmassa mitassa. »Kas, olettepa te tulleet kauaksi», sanoin minä.
»Niin olemme», sanoivat he.
»Ja minnepäin matka?»
»Tuonne vuorille päin.»
»Ja mitä siellä?»
»Farmia me vain, hieman kauppapuutarhaa, ehkäpä ostelemme vähän karjaakin.»
He jatkoivat matkaa.
»Kauppapuutarhan piti kai olla hieno homma näillä seuduilla», virkoin
Larrylle.
Hän istui satulassa, katsellen heidän jälkeensä.