Viiden unssin asemasta saimme nyt seitsemisen unssia tuota jaloa metallia päivittäin. Johonkin muuhun työhön olisimme väsyneet aikoja sitten, mutta kullan tenhovoima ei vähentynyt. Eräänä päivänä löysi pari hollantilaista läheisyydessämme jostakin kallionkolosta enemmän kuin kolmekymmentä naulaa karkeata kultaa. Innostuksemme sai uutta yllykettä.
Useimmat kullankaivajat huuhtoivat kultansa laakeissa astioissa. »Kehtojen» valmistamiseen ei heillä ollut enempää aikaa kuin taitoakaan. Yank uskoi kuitenkin, että tuollainen kehto olisi meille suureksi hyödyksi.
— Sillä käy huuhtominen neljä tai viisi kertaa nopeammin, sanoi hän.
— Mutta eihän täällä ole aineksiakaan saatavissa sellaista kojetta varten, väitin minä.
— Tiedän, mistä neljälläkymmenellä dollarilla saamme kolme pulskaa laatikkoa, ilmoitti Yank.
— Ei kehtoa kuokalla tehdä.
— John Semplellä on sahat ja vasarat. Hän on puuseppä. Pestaan hänet työhön ja autan itse. Vasquez saa kaivaa minun sijastani.
Ja niin kävi, että Yank ja John Semple kaksi päivää myöhemmin olivat saaneet valmiiksi pari kehtoa, jotka maksoivat meille pyöreissä luvuissa puolitoistasataa dollaria.
Yank oli ollut oikeassa. Uudet kojeet helpottivat työtä suuresti. Vuorotellen lapioimme nyt soraa toisten sillävälin »liekuttaessa lasta». Tuotanto lisääntyi kahdella tai kolmella unssilla päivässä.
XVIII luku.