— Noin kahdeksankymmentä, tietenkin.
— Kahdeksankymmentä viiteen osaan! jatkoi Yank.
— Kuusitoista.
— Kas niin! huudahti Yank ja hänen teräksenharmaat silmänsä välähtivät. Kuusitoista dollaria päivältä on varsin hyvä tulos, mutta ei sen vuoksi kannata järkeään menettää. — Hän irvisti meille. — Te ette ole ajatelleet sitä ollenkaan, enkä minä liioin, ennenkuin eilen illalla.
— San Franciscossa voin ansaita puolet enemmän päivässä! sanoin.
— Ehkäpä jonkun aikaa, virkkoi Yank. Mutta täällä voimme löytää malmisuonen milloin hyvänsä, ja sillävälin kiskomme maasta sievät ansiot. Tuskin meidän kuitenkaan kannattaa tappaa itseämme työllä silti. Tänään on sunnuntai. Tosin minä en ole mikään uskovainen, mutta sopii minustakin sunnuntai hyvin lepopäiväksi. Painutaan siis takaisin laittamaan leiriä. Sitten syömme tukevan aterian, katsastamme naapureita ja lähdemme hiukan huvittelemaan kaupunkiin!
Näin haihtui ensimmäinen romanttinen kuvitelma kullan arvosta.
Päiväpalkaksi muutettuna ei saalis ollut ensinkään merkillinen.
Jatkoimme työtämme tyynemmin kuin tähän asti.
Yankin ehdotuksen mukaisesti kävimme tervehtimässä naapureitamme. Viereisessä leirissä asusti Don Gaspar samettihousuineen. Hän tarjosi meille hyvältä tuoksuvia savukkeita, jotka ällöttivät meitä, ja esitteli seuralaisensa Vasquezin. Don Gaspariila ei ollut niin paljon kultahiekkaa kuin meillä, mutta sitävastoin oli hänellä melkoinen kultamöhkäle näytettävänä. Emme voineet käsittää häntä ollenkaan. Hän ei näyttänyt köyhältä ja kuitenkin ahersi hän yhtä innokkaasti kuin muutkin.
Keskustelimme hevosistamme. Don Gaspar kertoi intiaanien ja paisanojen olevan alituisesti liikkeellä hevosia varastamassa. Olipa Andreas Amijokin ja hänen rosvojoukkonsa nähty läheisyydessä.
Levottomuutemme kasvoi, sillä viime aikoina olivat hevosemme väsyneet alinomaa seisoskelemaan samassa paikassa ja usein olimme saaneet etsiä niitä tuntikausia, ne kun näet olivat oppineet taitavasti pääsemään irti paaluista. Niinpä päätimmekin lyödä kamppeemme yhteen Don Gasparin kanssa. Sovittiin, että Vasquez huolehtisi ruuanlaitosta ja hevosista samoinkuin puitten pilkkomisesta ja veden kantamisesta. Muut työskentelisivät parittain kullankaivuussa. Kulta jaettaisiin viiteen yhtä suureen osaan.