— Seuraatteko myötämme, jos maksamme teille palkan?
— Tietysti, vastasi turkispyytäjä arvelematta. Lähden aina sinne, missä voin ansaita jotakin.
Bagsbyn palkkavaatimuksiin sisältyi ruoka, viisitoista dollaria kullassa viikolta ja whiskytuikku kahdesti päivässä. Hän oli ainoa tuntemani Kalifornian mies, joka todellakin halveksi rahaa. Hänen myöntymyksensä sitten saikin meidät heti panemaan tuumasta toimeksi.
XXI luku.
LÄHDEMME POIS.
Meitä oli yhdeksän — Bagsby, Yank, Johnny Fairfax, minä, Don Gaspar, Vasquez, McNaily, Buck Barry ja Missouri Jones. Meillä oli yhdeksän hevosta. Yank, Bagsby Vasquez ja Jones lähtivät Sutter’s Fortiin ruokatarpeita ostamaan, ottaen kahdeksan hevosta mukaansa. Don Gasparin raudikko kieltäytyi jyrkästi rupeamasta kuormahevoseksi. Lähetimme miesten mukana kultahiekkamme Talbotille toimitettavaksi. En tiedä ollenkaan, paljonko kumppaneillani sitä oli — Talbotin osuus nousi sataankymmeneen unssiin.
Päätimme ennen lähtöämme myydä huuhdontakehdot. Kävin kaupittelemassa niitä kullankaivajille, jotka tuntuivatkin ostohaluisilta. Tarjoukset nousivat sataan dollariin kappaleelta, mutta Johnnyn mielestä olivat nämä tarjoukset liian alhaiset. Hän sai meidät raahaamaan nuo hirvittävät kojeet kaupunkiin myöhään iltapäivällä, ja perille päästyämme sijoitti hän ne keskelle katua, valmistautuen pitämään huutokauppaa. Väkeä hän houkutteli paikalle paukuttelemalla Colt-pistooliaan, ja sitten louskutti hän leukojaan, kunnes toinen kehdoista kelpasi eräälle miehelle sadastakuudestakymmenestä dollarista. Toinen oli mennä samasta hinnasta, mutta Johnny muutti mieltään ja kohotti kätensä.
— Herrat gentlemanit! lausui hän. Luulenpa tosiaankin, ettette tiedä, mikä kallisarvoinen kapine tässä on tarjolla. Tämä kehto on ihka sama väärentämätön ja alkuperäinen laitos, johon tämä harvinaisen kookas ja roteva nuorukainen — hän osoitti minua — oli melkein heittämäisillään yli kolmen unssin painoisen kultamöhkäleen. Möhkäle oli suurempi kuin ainoakaan aikaisemmin Hangman’s Gulchissa löydetty. Aivan viime tingassa veti tämä herrasmies lapionsa takaisin ja tunki möykyn taskuunsa. Ja tässä on juurimainittu historiallinen ja todistettavasti oikea kehto. Kenen hyvänsä ostettavissa! Paljonko tarjotaan?
Joukko nauroi katketakseen. Ja tarjosi! Saimme kehdosta kaksisataaviisikymmentä dollaria.
Muonanhankkijamme palasivat pari päivää tämänjälkeen. He kertoivat, että hinnat Sutterin linnakkeessa olivat kohonneet tuntuvasti ja että sinne oli kerääntynyt kosolti väkeä, sekä maitse patikoinutta että vesitse San Franciscosta tullutta. Elintarpeet olivat niin kalliit, että miehemme olivat tyytyneet hankkimaan vain hiukan kahvia, kuivattua lihaa ja jauhoja. Lyijyä ja ruutia sekä ampuma-aseita pyssyttömille oli myös ostettu, vaikka niihin olikin saatu uhrata runsaasti kultahiekkaa. Kohosimme nyt tavaramme, köytimme ne kantamuksiksi ja paneuduimme levolle.