Mikäli saatoin huomata, ei mihinkään oltu koskettu. Tyydyimme lyhyihin päivämatkoihin ja matkasimme usein kiertoteitä, osittain siksi, että valtatie oli huonossa kunnossa, osittain senvuoksi, että halusimme tutustua seutuun. Sivuutimme monta pientä kullankaivajaleiriä. Kiinalaisia oli saapunut maahan runsaasti ja he kävivät tarkastelemassa hyljättyjäkin kaivantoja, toivoen kaiketi vielä jotakin löytävänsä. Alamaihin saavuttuamme keksimme yhä useampia autioiksi jääneitä valtauksia. Toiset niistä oli nähtävästi jätetty kärsimättömyyden puuskassa, toiset taas oli hyljätty hilpein mielin. Muutaman pikku kaivoksen liepeillä heilui ammattipelurin valkoiseen paitaan pyntätty variksenpelätin. Paidanrinnukseen oli kirjoitettu:
»Valtaukseni oli tyhjä.»
Ja alapuolelle:
»Oo, Susanna, älä vetistele ollenkaan,
vaikk’ oonkin elävänä kuollut tänne Kaliforniaan.»
Säkeistö ei ollut häävi, mutta kuvasi luultavasti mainiosti runoilijan mielentilaa.
Muutamana iltapäivänä osuimme tielle, jonka Vanha tunsi entuudestaan. Jatkoimme matkaamme moniaan penikulman, päätyen lopulta Pinen tilalle. Vanhus asui poikineen kaksi huonetta käsittävässä talossa, jonka he olivat rakentaneet tasangolle. He olivat jo ehtineet aidata pellonkin, ja aikoivat oikealla maamiehen sitkeydellä raivata vielä melkoisen alan. Hevoset oli opetettu kulkemaan auran edessä, ja jollakin ihmeellisellä keinolla oli tänne saatu kanojakin ja kukko. Näistä ukko Pine erikoisesti ylpeili. Joka ilta sulki hän huolellisesti kanat suojaan, jotteivät pedot pääsisi niiden kimppuun. Jäimme tilalle neljäksi päiväksi, ja meidän hyvinvoinnistamme huolehdittiin vallan suurenmoisesti. Koko perhe oli suuresti innostunut laakson viljelemissuunnitelmasta. Keskustelimme omenista, ohrasta, persikoista ja aprikooseista, ojituksesta ja keinotekoisesta kastelusta, sioista ja tuhannesta muusta asiasta — Johnnyn kiusaksi. Minä olin syntynyt maatilalla Uudessa Englannissa, Yank oli kokeillut maanviljelystä Alleghanyvuorten länsipuolella ja Pinen perhe oli kuokkinut maata vähän joka paikassa. Mutta täällä olivat sekä ilmasto että maaperä meille jotakin uutta. Johnny yksin pitkästyi kuuntelemiseen, mutta hän äkkäsikin sitten, että seudulla oii runsaasti riistaa, ja kulutti päivänsä metsällä.
Yank ja minä kadehdimme hiukan noita raivaajia, jotka olivat onnistuneet hankkimaan itselleen vakinaisen asuinsijan täällä.
— Toivoisinpa voivani seurata teidän esimerkkiänne, huokasi Yank.
— No, miksi ette tee niin? kehoitti ukko Pine. Tässä on sopivaa maata aivan lähellä.
— Miten saitte hankituksi alueenne? kysyin uteliaasti.