Hän ojensi sanaakaan sanomatta kellonsa nähtäväkseni osoittaen sen taulua — revolverin piipulla!
— Puoli yksi, sanoi hän sitten.
— Laupias taivas! huudahdin ja purskahdin äänekkääseen nauruun. —
Luuletko minua rosvoksi, Talbot?
XXXI luku.
KULTAINEN HÄMÄHÄKINSEITTI.
Hän pisti nopeasti kellon ja revolverin taskuunsa ja tarttui ilosta huudahtaen molempiin käsiini.
— No, no, no! huusi hän uudestaan ja yhä uudestaan. Miten iloinen olenkaan nähdessäni sinut taas. Minullahan ei ollut aavistustakaan, missä oikein oleskelitte ja mitä puuhasitte! Miksette kirjoittaneet minulle koskaan?
— Enpä tiedä, vastasin hiukan hämilläni. — En usko, että mieleemme koskaan juolahtikaan, että olimme kirjoitustaitosia.
— Missä muut ovat? Tulitteko tänne yhdessä?
— Etsikäämme heidät käsiimme, sanoin.