— Aivan oikein, sanoin minä.
— Ja Porcupine Flatin seikkailuhan kääntyi tappioksi, vai kuinka?
— Siellä veivät rosvot meiltä kaiken muun paitsi mitä ehdimme sinulle lähettää, myönsin huolestuneena.
— Kauanko Yank on ollut työhön kykenemätön?
— En ole pystynyt ansaitsemaan senttiäkään aina rosvojen hyökkäyksestä lähtien, selitti Yank mutkattomasti, ja olen Frankille velkaa koko joukon. Luulin, että minulla olisi noin tuhatviisisataa dollaria, mutta loppujen lopuksi on kyllä omaisuuteni paljon pienempi.
— Paljonko saitte kokoon Italian Barissa? jatkoi Talbot.
— Minun osuuteni on huut hiidessä, virkkoi Johnny, eli tarkemmin sanoen
Sacramentojoen pohjassa, aivan kuten Frank äsken kertoi.
— Minulla oli melko hyvä menestys Italian Barissa, sanoin minä.
Huuhdoin siellä kaksisataakuusitoista unssia kultaa.
— Toisin sanoen suunnilleen kolmetuhatta dollaria, lisäsi Talbot. Sinähän olet oikea pohatta, Frank Munroe! No, minulla on aivan täysi syy olla tyytyväinen tuloksiin silläkin taholla siis. Luulenpa — mutta ehkä on viisainta jättää loput selvityksistä toiseen päivään. Nythän on jo kovin myöhä. Voi, taivahan taatto! Kello on kolme, pojat!
Kukapa olisi uskonut? Väkeä oli liikkeellä melkein yhtä runsaasti kuin keskellä päivää. Saatoimme Talbotin hänen hotelliinsa, ja siellä onnistui hänen hankkia meillekin yösijat.