— Tosin en tiennyt oikein, miten olisitte tahtoneet minun niitä käyttävän, sanoi hän, mutta kerran olimme yhtiökumppaneita, niin arvelin, että tein oikein. Onko teillä mitään huomauttamista?
— Ei tietenkään! kiiruhti Johnny vakuuttamaan sydämellisesti ja hartaasti. Minun osuuteni saa kernaasti olla käytettävänäsi.
— Samat sanat! virkkoi Yank. Minä yhdyin heihin.
Ja nyt osoitti Talbot meille, että hän piti meitä yhtiökumppaneinaan tässäkin yrityksessä.
— Merkitsin muistiin päivän, jolloin lähetyksenne saapui, lausui hän, ja tiedän tarkkaan paljonko itse silloin omistin. Lasken sen mukaan teidän osuutenne tässä liikehommassa. Yank ja Johnny saavat niinollen kymmenen prosenttia kumpikin. Frank ja minä olemme järjestäneet välimme jo aikaisemmin.
Johnny tuijotti paperia, jolle loppusummat oli merkitty.
— Ei tule kysymykseenkään, että suostuisin sellaiseen kauppaan! vastusti hän innokkaasti. Se ei olisi rehellistä peliä. Sinä olet nerokkaasti osannut käyttää hyväksesi rahoja, mutta minä en voi puhtaalla omallatunnolla ottaa vastaan kymmenettä osaa rahoista, jotka sinä olet ansainnut. Olen tietenkin antanut hyppysellisen kultahiekkaa käyttövaroiksi, mutta riittää hyvin, jos annat minulle tuhannen dollarin velkakirjan siitä hyvästä, ja sittenhän voit suorittaa kohtuulliset korot jos haluat. Mutta enempää en voi ottaa vastaan.
— Olen aivan samaa mieltä, selitti Yank.
— Ei kävele, pojat, sanoi Talbot vakavasti. Teidän viisituhatta dollarianne pelastivat minut hyvin vaikeasta tilanteesta. Ne saapuivat juuri kun minun joko oli haalittava kokoon rahaa tai lyötävä kintaat pöytään. Olin jo pannut joka ainoan pankin, liikkeen ja rahanlainaajan tiukalle, mutta en olisi saanut irti enää kymmentä senttiäkään mistään. Silloin putosivat rahanne kuin taivaasta. Ellette ota vastaan tarjoustani, niin olette kerrassaan —
— Älähän huoli jatkaa, Tal! keskeytti Johnny töykeästi. Jos asia on sillä tavalla, niin —