— Jos se kerran on tahtonne, niin minkäpä sille voi, huokasi Johnny vihdoin. Koetamme joka tapauksessa varjella teitä pahimmalta. Teemme voitavamme, jotta kaikki sujuisi mahdollisimman rauhallisesti.
— Mutta minäpä juuri toivon, ettette puuttuisi asiaan ollenkaan, sanoi vanha mies vakavasti. Ei mitään mellakkaa enempää kuin turhia ponnistuksiakaan minun vuokseni. Jos Herramme kerran tahtoo, että saarnaan näille syntisille, niin Hän kyllä taitaa minua varjellakin.
Ja hän pakotti meidät lopulta lupaamaan, ettemme pienimmälläkään tavalla puuttuisi koko asiaan.
— Hän suorastaan etsii vainoa, mutisi harmistunut Johnny, ja saatte nähdä, että hän sitä löytääkin. Ammattipelurit eivät kuunaan salli kenenkään haukkuvan heitä heidän omalla kynnyksellään — enkä tiedä, voinko heitä siitä moittiakaan. Minun kannaltani katsoen ei peli ole mikään erikoisen raskas ja suuri synti.
— Senvuoksi, että itse olette intohimoinen pelaaja, Johnny, täydensi
Yank hitaasti.
— Joka tapauksessa tuo vanha hupakko käyttäytyy typerästi, selitti Johnny, ja hän on yhtä itsepäinen kuin muuli, Hän saattaa minut aivan kuohuksiin! Kunnon vanha veikko siitä huolimatta, enkä haluaisi nähdä hänen joutuvan ikävyyksiin.
Uutinen levisi nopeasti, ja ihmeteltiin suuresti, miten juttu lopulta päättyisi. Ylimalkaan suhtauduttiin saarnaajaan vihamielisesti ja pidettiin hänen aikomustaan yrityksenä rajoittaa toisten vapauksia, mikä taas tietenkin oli aivan anteeksiantamatonta. Kaikki myönsivät, että uskonto ja sensellainen on kylki paikallaan, mutta uskonnolla he tarkoittivat kuluneita, tyhjiä fraaseja. Sunnuntai tuli, ja väkeä kokoontui plazalie sankat laumat. Kukaan ei tiennyt, miten ammattipelurit aikoivat asiaan suhtautua. Nämä arvon kansalaiset olivat vaiteliaita kuten tavallisesti. Mutta selvähän oli, ettei hölypuhetta suvaittaisi ja että häiriötä aikaansaanut kysymys ratkaistaisiin kerta kaikkiaan. Joku lausui ilmi yleisen mielipiteen suunnilleen seuraavalla tavalla:
— Niitä naukuu heti joka nurkassa, ellei kerta kaikkiaan tukita suuta yhdeltä.
Taylor saapui kello kymmenen korvissa ja astui vakain askelin silavatynnörin luo. Parempaa saarnatuolia tai puhujalavaa ei ollut käytettävissä. Hänen ympärillään odotteli vihamielinen, hapanilmeinen kansanjoukko.
— Hyvät herrat, sanoi hän. Jos liikenneyhteytemme Yhdysvaltoihin olisi niin hyvällä kannalla, että sinne vielä tänään voitaisiin toimittaa tieto niistä koettelemuksista, jotka kohtaavat muuatta katusaarnaajaa San Franciscossa, niin luulenpa, että aamulehdet huomenna, ne kun eivät ole lainkaan perillä tämän uuden maan asukkaitten luonteesta ja ominaisuuksista, ennustaisivat mellakoita, niin, kukaties verenvuodatustakin. En liioin epäile, etteivät suuret päivälehdet varaisi palstojaan surkean näytelmän kuvauksia varten, jotta heti tietojen saavuttua voisivat lähettää niitä julkisuuteen. Mutta me täällä kaukana lännessä olemme viisaampia. Tiedämme, että olemme äreitä ja pikavihaisia, mutta tiedämme myös, että pidämme rehellisyydestä. Tiedämme, että voimme säädyllisesti kuunnella, mitä jollakin on sanottavaa, vaikka emme hyväksyisikään hänen sanojaan tai katsantokantaansa. Ja verenvuodatusjutuille ja hulluille mellakoista saatamme nauraa, koska tiedämme, miten meidän on käyttäydyttävä ja tunnemme hyvät tavat.