— Nousehan, sanoi hän. Melkein ihan naapurissa on syttynyt suuri tulipalo ja se leviää tännepäin.
Käsitin heti, että tulen pauhuhan se oli sekaantunut äskeiseen uneeni.
Kiskoin kiireen vilkkaa vaatteet ylleni ja kiinnitin vyöni, johon oli kultahiekkani kätketty, uumilleni. Tulen kohina kasvoi joka hetki, ja pelokkaita huutoja ja kiljahduksia kuului tämän tästäkin talon läheisyydestä. Punainen kajastus tunki hotellin hatarien seinien läpi. Syöksyin alas ja tapasin Johnnyn melkein ovensuussa.
— Aikamoinen roihu, huudahti hän. Se alkoi Dennison’s Exchangessa.
Kerrotaan kolmen miehen jo saaneen surmansa.
Plaza oli väkeä aivan mustanaan. Kaikkien kasvot paistoivat punaisina tulen loimossa. Vapaaehtoinen pelastusmiehistö tyhjensi lähimpiä taloja, heittäen kiireessään kaikki ulostuomansa tavarat hujan hajan maahan.
— Vettä ei ole lähempänä kuin lahdenpoukamassa, huusi joku tuttavistamme rynnätessään ohi. — Tässä ei siis ole paljon tekemistä. Mutta palo sammuu kai itsestään jonkun tuokion kuluttua.
Kolme taloa oli jo ilmiliekeissä. Kokonainen tulimeri kohosi tyvenessä ilmassa yötaivasta kohti. Näky oli valtavan suurenmoinen. Huolimattomasti rakennetut talot paloivat kuin paperi ikään. Seisoimme pienellä mäentöyryllä paloa katselemassa kun Talbot huomasi meidät.
— Viiden minuutin kuluttua on tuli sammunut, väitti hän. Mutta mitä arvelette Warren’s Placesta? Arveletteko että sekin on tuhon oma?
— Kuumuutta siellä ainakin riittää tarpeeksi, vastasin hieman epäröiden.
— Mutta liekithän kohoavat suoraan ylöspäin, tuumi Johnny, ja — kuten äsken huomautit — tuli on kohtapuolin sammunut.