— Tässä kaikki, vastasi hän, kumartuen samassa ja nostaen hartioilleen nuoralla sitaistun käärön.
Käänsimme jotakuinkin uteliaina huomiomme kylään. Se oli joka suhteessa merkillinen. Kaikki oli niin erilaista kuin mihin olimme tottuneet. Parisataa ruokomajaa rehenteli huiskin haiskin kaduntapaisten teitten varsilla. Havaitsin jälkiä alkeellisesta katukiveyksestäkin parissa kohdassa, mutta ympärillä levisi rämeikkö joka suunnalle. Jokunen palmu kohosi alastomana korkeutta kohti, puhjetakseen vihdoin mahtavaksi lehtiviuhkaksi. Miehiä ja naisia, polviin ulottuviin paitoihin verhottuina, nojaili pihtipieliin tai johonkin hataraan seinään. Jokaisen suussa tuprusi sikari. Suurivatsaisia, ilkialastomia lapsia ryömi seinustoilla ja etenkin liejulätäköissä. Ja kaikkialla vilisi pieniä, sileäpintaisia koiria — ihmeellisiä eläimiä kerrassaan meidän mielestämme. Katsahdimme muutamaan majaan, mutta emme ainoassakaan nähneet mitään varsinaisia huonekaluja. Ruuanlaitto näytti tapahtuvan parista kivestä kyhätyllä liedellä. Koko kylä tuoksui vahvasti. Oviaukoissa, majoissa, kadulla, joka paikassa ja missä hyvänsä, lojui mädäntyneitä kaloja, eläinten kalloja, kuivuvia vuotia, kaikenlaisia raatoja ja jäännöksiä, enimmäkseen aivan hajoamistilassa. Kylän takana kohosi matalahko, vehmas viidakko. Keksimmepä pienen järvenkin, jota ympäröi likaisen sinertävä liejuvyö.
Vaeltelin Johnnyn kanssa kylää pitkin ja poikin. Me olimme kuin lumotut. Talbot ja Yank olivat vähemmän innostuneita. Vihdoin pysähtyi Ward.
— Tämä kaikki on hyvin mielenkiintoista. Jos te, pojat, haluatte tehdä tuttavuutta keltakuumeen ja märkäpaiseitten kanssa, niin jatkakaa. Mutta huomautan vain, että meidän on lähdettävä heti kahdentoista jälkeen ja sitä ennen olisi meidän kai saatava ruokaa.
Me palasimme takaisin läpi kylän, joka nyt oli tulvillaan meikäläisiä. Heitä kuljeksi kaikkialla uteliaisuuttaan tyydyttämässä ja huomautuksiaan latelemassa, mutta puolialastomia miehiä ja naisia ja kokonaan alastomia lapsia ja koiria ei heidän esiintymisensä näyttänyt suurestikaan huvittavan.
Talbotin tiedustelut johdattivat meidät lopulta Crescent-hotelliin. Se oli samanlainen rottelo kuin muutkin kylän majat. Nimestä päättäen oli hotellilla valkoihoinen isäntä, mutta tungoksen takia me emme päässeet niin lähelle, että olisimme saaneet tietää, oliko asia todella niin. Meidän oli muuten kiittäminen Talbotia siitä, että saimme syödäksemme — monet saivat tyytyä kiristämään vyötään. Talbot kiusasi alkuasukkaita siksi, kunnes vihdoin eräs heistä suostui hankkimaan meille hiukan haukattavaa. Istuuduimme miehen majan lähistölle, käänsimme vanhan kanakopin ylösalaisin ja levitimme sille niukat ruokavarat, silavan, leivän ja vesikulhon.
Olimme rannassa sovittuna aikana. Mutta soutumiestämme ei näkynyt enempää kuin muitakaan veneenomistajia.
— Samantekevää, tuumi Ward. Tunnen hänet kyllä, jos hän sattuisi tulemaan vastaan. Menen häntä etsimään. Hakekaa te muut käsiinne vene, johon tavaramme sijoitettiin.
Palasin Talbotin kanssa kylään, mutta neljännestunti kului, ilman että näimme jälkeäkään miehestämme. Menimme jälleen rantaan. Sinne oli kokoontunut miesjoukko, joka silminnähtävästi seurasi jotakin yhteenottoa. Säntäsimme paikalle.
Eräässä veneessä seisoivat Johnny ja Yank nojaten palmunlehväkatokseen. Kumpikin olivat uhkaavan näköisiä. Parin jalan päässä heistä näimme neljä laivalla olleista hyvinpuetuista kanssamatkustajistamme. Yank kannatteli pitkää pyssyään kyynärtaipeessa, ja aivan päivänselvä asia oli, etteivät ikävyydet voineet olla kaukana. Soutumiehemme, joka nyt oli paikalla, tuntui edustavan miesjoukkoa. Kuulimme hänen puhuvan.