— Pikkumies on syyttänyt itseään, jatkoi hän tuokion kuluttua. Hän väittää hyökänneensä ison miehen kimppuun ja pehmittäneensä hänet. Hongankolistaja taas ilmoittaa röykyttäneensä pienemmän. Kumpikaan ei tahdo tunnustaa saaneensa selkäänsä, vaan molemmat haluavat suorittaa sakkonsa ja saada pöytäkirjaan merkityksi, että on pahoinpidellyt toista. Siinä näette, mihin turhamaisuus voi johtaa!
Miesten tahto täytettiin. Alcalde tuomitsi puolueettomasti kummankin sakkoihin. Hän pisti huolettoman näköisenä rahat taskuunsa.
Hämärä levittäiksen tienoon ylle ja sen mukana saapuivat miljoonat tulikärpäset. Maa näytti tummalta sametilta ja virran suunnalta leyhki leppoisa tuulenhenki. Kylän valot kimmelsivät keltaisina ohuen viidakkoverhon läpi, ja etäisyyden vaimentamana sulautui virtaavan veden kohina tuhansiin muihin ääniin. Olisin mielelläni viipynyt ulkosalla, mutta meitä pyydettiin sisälle. Lamput lämmittivät pian avaran, matalan huoneen sietämättömän tukahduttavaksi. Istuuduimme oikeille tuoleille ja lennokas keskustelu aloitettiin uudelleen. Olen monasti myöhemmin ihmetellyt, huvittiko isäntäämme todellakin tuollainen keskustelu, vai katsoko hän kenties velvollisuudekseen koettaa huvittaa meitä. Ehkäpä häntä väsytti teiskaroiminen ja pokkuroiminen yhtä paljon kuin meitäkin.
Puolialaston palvelija astui huoneeseen ilmoittaen, että viereisessä suojassa vartosi joku, joka pyrki puheillemme. Arvon padronemmehan siellä oli ja hänen seurassaan kookas, komea, lyhyeen valkoiseen nuttuun ja lahkeista halkaistuihin housuihin pyntätty mies.
— Hän olla ystäväni, esitteli padrone, ja hänellä olla muuleja.
Talbot teki kaupat herrasmiehen kanssa. Tämä hankkisi meille ratsut kymmenen dollarin maksusta päivältä ratsua kohti, minkä lisäksi hän tarjoutui kuljettamaan tavaramme kuudesta dollarista sentneriltä. Padrone seurasi keskustelua iloisen näköisenä.
— Minä olla erinomaine ystävä, sanoi hän.
— Olette herrasmies ja lukenut mies, poikani, vastasi Talbot painokkaasti. Tahtoisinpa melkein sanoa, että olette oikea mongertajamestari!
Padrone oli hyvin tyytyväisen näköinen, mutta vaati heti viittä dollaria. Talbot sujautti hänelle rahat. Johnnyn mielestä tosin miehen vaatimus melkein pilasi hänen osoittamansa auliuden arvon, mutta me muut olimme toista mieltä. Luulen että ystävällinen käytös vaikuttaa syvästi noihin laiskoihin ja epäluotettaviin ihmisiin. Mies oli aluksi koettanut jutkauttaa meitä, mutta lopulta hän teki kaiken voitavansa auttaakseen meitä.
Ilta-aterian aikana näimme ensimmäisen vilahduksen talon naisista. Vanhempi heistä oli pyylevähkö, tyyni ja arvokas. Silmiinpistävintä hänessä oli mustan tukan runsaus. Hän kumarsi meille vakavan näköisenä, hymisi jonkun espanjalaisen sanan ja omisti sitten kainostelematta huomionsa eri ruokalajeille. Nuorempi, Mercedes-niminen, oli ihastuttava. Hänelläkin oli kiiltävän musta tukka, jota peitti siro rebosa, huivi. Hänen suuret, tummat silmänsä olivat hyvin ilmeikkäät ja hän käytte!! niitä taitavasti, vaikka pyrkikin näyttämään ujolta ja aralta. Hänellä oli sorea, täyteläinen vartalo, ja hänen pukunsa korosti oivasti hänen sulojaan. Luullakseni johtui kuitenkin hänen keimailunsa enemmän hänen rodulleen ominaisesta vaistosta kuin henkilökohtaisesta ja harkitusta hurmaamishalusta. Me neljä punapaitaista kulkuria emme kaiketi olleet kovinkaan houkuttelevia. Olipa nyt syy mikä tahansa, oli vaikutus joka tapauksessa aivan ilmeinen. Hän oli suorastaan viettelevä. Hänen raukeat katseensa, rebosa, viuhka, hitaat, pehmeät liikkeet ja tukkaan pistetty punainen kukka tenhosivat meidät auttamattomasti. Epämiellyttävältä tuntui vain se ihojauheen paljous, jolla kumpikin naisista oli itsensä kaunistanut.