— Olisin kiitollinen, jos jättäisitte nuoret naiset keskustelumme ulkopuolelle, kivahti Johnny.
— Ei käy laatuun, koska juuri nuori nainen on keskustelumme aiheena.
— No, heretkäämme puhumasta sitte.
— Oletteko huomannut, miten pyyleviä kaikki äidit täällä ovat? kysyi
Ward muina miehinä.
Jatkoimme hitaasti kulkuamme. Pian pysähtyi Johnny uudelleen.
— Sanonpa teille, herra, selitti hän, ettei teillä ole mitään tekemistä yksityisasioitteni kanssa ja että sekaantumisenne niihin suututtaa minua suuresti.
— Aivan niin, Johnny, vastasi Talbot säyseästi, enkä koetakaan neuvoa teitä. Tahdoin vain kiinnittää huomiotanne eräisiin asianhaaroihin, jotka kaiketi olitte unohtanut. Haluan vieläkin toistaa pari huomautustani, ennenkuin jätän koko jutun silleen: tyttö ei ole läheskään tarpeeksi hyvä teille, viivytte täällä vain päivän, hän on ihastuttava, mutta aivan sivistymätön — ja hänen äitinsä on kovin lihava. Painukaa nyt jatkamaan kilpailuanne, jos katsotte sen vielä maksavan vaivan.
Johnnyn ylväs sielu taisi kiemurrella pihdeissä nyt kun hän oli ehtinyt hiukan tointua ja kun tunteet olivat hiukan jäähtyneet. Epäröiden seurasi hän meitä vähän matkaa. Pian olimme puun luona, jonka katveessa kuumesairas mies yhä istui, nähdäksemme aivan välinpitämättömänä tohinasta ympärillään.
— Ei vetele tämä, pojat! huudahti Talbot. Emme voi jättää häntä yöksi tänne; hän vilustuu varmasti. Ojentakaahan kätenne, ystäväiseni! Hankimme teille jonkinlaisen asunnon.
Mies oli kuollut.