Kannoimme hänet kylään ja haimme muutamia maanmiehiämme käsiimme. Kukaan ei tiennyt, kuka vainaja oli, eikä hänen tavaroistaankaan tiedetty mitään. Hänen taskunsa olivat tyhjät. Tarkastettuamme hänet perinpohjin havaitsimme, ettei ollut mitään mahdollisuutta päästä hänen henkilöllisyydestään selville. Hautasimme hänet siis viidakkoon ilman muuta. Tahdoin ilmoittaa asiasta alcatdelle, mutta Talbot ei siihen suostunut.
— Taidanpa tuntea kalliit alkuasukkaamme liian hyvin, sanoi hän. Kerroppa heille, että mies on kuollut, niin jopa totisesti on sinun turha yrittää etsiä hänen tavaroitaan huomenna. Ja niiden löytäminen on kuitenkin ainoa mahdollisuus päästä perille siitä, kuka hän oli. Parasta kun pidämme suumme kiinni.
Palasimme verkkaisesti alcalden taloon. Siellä tanssittiin edelleenkin fandangoa. Mercedeksen silmät loistivat kun Johnnyn kanssa nousimme portaita, ja espanjalainen keikari rypisti kiroten otsaansa, Johnny kumarsi totisena ja katosi huoneisiin.
Kerroimme Yankille seikkailumme.
— Miespoioinen, surkutteli hän. Vielä joku päivä sitten oli hän yhtä innokas ja toiveikas kuin mekin nyt.
Ward taivutti päätään.
— Ja hänen kuolemansa oli niin turhanaikainen, niin hyödytön.
— Sitä on vaikea sanoa, tuumi Talbot. Kukapa tietää? Ellemme olisi melkein kompastuneet tuohon ruumiiseen, olisi Johnny ehkä tällä hetkellä kokolailla kurjassa kunnossa, ja Johnnyllä on kuitenkin edellytyksiä kehittyä kunnon kansalaiseksi.
— Mitähän tuo hemmetin juippi sillä tarkoitti? kysyi Yank minulta jälkeenpäin.
VII luku.