— Pari sanaa vielä, ehätti Talbot sanomaan. Täällä on pari- kolmesataa miestä, jotka kaikki ovat lunastaneet lipun linjallenne. Vaikkakaan heille ei ole sitä suoranaisesti luvattu, odottavat he kuitenkin pääsevänsä matkustamaan keskeytyksittä.
— Sitä ei ole taattu kenellekään, huomautti Brown.
— Oikein. Te ette ole sitoutunut mihinkään sellaiseen, mutta sitä me kuitenkin odotamme kaikki.
— Minulla ei ole aikaa lörpötellä, Hyvästi! Brown kurkotti kättään painaakseen soittokellon nappulaa.
— Olettakaapa, virkkoi Talbot lempeästi, kumartuen eteenpäin, olettakaapa että kehoittaisin noita miehiä pyytämään rahojaan takaisin.
Brown veti kätensä takaisin.
— He ovat kaikki oikeita jyrymiehiä, jatkoi Talbot, ja heillä on aseita. Tällaisia vekkuleita — hän osoitti minua — melkein kaikki tyynni. Sitäpaitsi on täällä tuhatkunta ystävää, joilla ei ole mitään henkilökohtaista mielenkiintoa asiaan, mutta jotka kaikki isoavat rettelöitä.
— Onko tarkoituksenne peloittaa minua, herra?
— Minä vain totean eräitä asioita.
— Mutta te uhkaatte!