Näin pääsimme vihdoinkin pois kannakselta ja Panamasta. Kaksikymmentäneljä tuntia myöhemmin oli Tobago-saari jäänyt taaksemme ja viiletimme pullistuvin purjein pohjoista kohti.
TOINEN OSA.
KULTAINEN KAUPUNKI.
X luku.
KULTAINEN KAUPUNKI.
Varhain eräänä keväisenä aamuna liukui sitten aluksemme San Francisco-lahteen. Raikkaat tuulet seurasivat meitä ja yläpuolellamme kaartui taivas vielä sinisempänä kuin konsanaan kannaksella. Oikealla puolella nousi vedestä valtavia paasia, joilla hylkeet ja merileijonat paistattelivat päivää, ja paasien takana häämötti vaaleita hietasärkkiä. Vasemmalla kohosi korkea, vehmaan kasvullisuuden peittämä vuori, ja allamme poreili vesi sadoissa merivirran synnyttämissä pyörteissä.
Kaikki matkustajat tungeksivat kannella kaiteitten vaiheilla. Tuijotimme edessämme olevaa maisemaa suurin silmin. Saatoimme erottaa kaksi saarta ja niiden takana vehreän maan ylänköineen laaksoineen. Kukaan meistä ei tiennyt, millä kohdin San Francisco oli, eikä sitä osannut kukaan arvatakaan. Laivan päällystöllä ei ollut aikaa vastata kysymyksiimme. Siksipä hämmästyimmekin, kun pitkästä, ahtaasta salmesta yhtäkkiä saavuimme väljään, melkein järventapaiseen lahteen.
Aluksemme kääntyi nyt etelään, sivuuttaen läheltä jyrkän kallioseinämän.
Kaupunki, suurimmalta osalta telttakankaasta rakennettu asumusrykelmä, piileksi eräässä poukamassa. Kun saimme sen näkyviimme, luulimme sitä jättiläisleiriksi. Tuhansittain telttoja ja majoja törrötti kukkuloilla, ja taajaan oli myös tasangolle ja rantakaistaleelle pikku tönöjä kyhätty. Kaupungin yllä leijaili tumma tomupilvi ja satamassa lojui satoja aluksia ankkurissa.
Meitä ympäröi pian koko joukko veneitä ja kannelle tunkeutui miehiä. Näimme ensi kerran oikeita kullankaivajia. Oli siinä toveria jos minkä näköistä. Oli isoja miehiä, oli pieniä, oli puhtaita ja likaisia, oli parrakkaita ja parrattomia, mutta kaikki he olivat tarmokkaampia ja nopsempia kuin mitkään ennen tuntemani. Useimmat heistä olivat pukeutuneet tuttuun, punaiseen paitaan; kaikilla oli pitkävartiset saappaat ja leveät vyöt, joissa joskus koreili hopeasolki; kiinalaisesta silkistä ommeltu kaulahuivi kuului myöskin asiaan, samoin käyrä puukko ja lerppahattu. Joku teikari oli hankkinut itselleen kiiltävän, suipon hatun, mutta punainen oli hänenkin paitansa.