— No, mutta hellanletta, mistä sinä nuo olet onkinut? ihasteli Charley.
— Myytkö?
— Aion pitää niistä osan itse, mutta kolme saat ostaa.
— Paljonko?
— Viisitoista dollaria.
— Anna tänne!
Ensimmäinen ostaja hymyili herttaisesti toverillemme.
Tämä seurasi miehiä lähimpään kauppaan, saadakseen osuutensa kultahiekasta. Hän oli miettivän näköinen.
Tuokiota myöhemmin saavuimme plazalle, joka sittemmin on saanut nimen Portsmouth Square. Noihin aikoihin oli se tuulinen, ruohoa kasvava aukea, joka puolelta rakennusten ympäröimä. Taloista oli Parker House, matala tiilirakennus, jossa oli jonkinlainen tullitoimisto huomattavin. Myöskin »City Hotel» oli silmiinpistävä. Näiden välissä oli rykelmä hökkeleitä. Aivan Parker Housen kupeella näimme ison teltan, jonka kylkeen oli maalattu sanat El Dorado.
Plazalla suorastaan vilisi kansaa. Enimmäkseen puna- ja sinipaitaisia kullankaivajia tietysti, mutta muitakin, kuten kiinalaisia kauppureita, jotka verkkaisesti maleksivat tungoksessa, kädet piilotettuina avaroihin brokaadihihoihin. Keltainen rotu herätti mielenkiintoamme, sillä tähän asti olimme nähneet sen edustajia varsin vähän, ja siksi tuijotimme silmät sepposen selällään noita hiljaisia vinosilmiä, heidän sinipunervia, sinisiä ja purppuranvärisiä vaatteitaan ja pitkiä hiuspalmikoitaan. Alempiin kasteihin kuuluvia, siniseen palttinaan verhottuja kiinalaisia kuleksi siellä täällä kantaen koreja pitkissä saloissa. Myöskin alkuasukkaita, Kalifornian laiskoja espanjalaisia, näimme lukuisasti. He olivat kauniita, tummaihoisia miehiä, koreisiin samettinuttuihin, lumivalkoisiin röyhelöihin ja kalvosimiin ja pehmeisiin kannusniekkasaappaisiin pyntättyjä keikareita. Hitaasti astelivat he edestakaisin, tuprutellen ruskeaan paperiin kääräistyjä savukkeita. Paitsi kiinalaisia ja kalifornialaisia äkkäsimme vielä muitakin vetelehtijöitä, jotka joko pysyttelivät ylhäisessä yksinäisyydessä tai kuljeksivat parittain. He olivat vahankalpeita ja aina siististi pukeutuneita mustaan hattuun, valkoiseen paitaan, pitkään mustaan takkiin ja kiiltonahkasaappaisiin. He suhtautuivat erittäin välinpitämättömästi yleiseen nieluun ja vastasivat perin pidättyvästi tervehdyksiin.
— Ammattipelureita, esitteli Talbot.