Lähestyessämme kohottivat he päitään ja nyökkäsivät iloisesti Johnnylle. Kaikki he olivat tavallista valpasta ja varhaiskypsää katupoikalajia, ja minun on aivan mahdotonta sanoa, miten ihmeessä he olivat päässeet Kaliforniaan. Ehkäpä kajuutanvartijoina joillakin satamassa olevista sadoista laivoista.
— Mitä te löydätte, pojat? kysyi Talbot tovin kuluttua.
— Kultaa, tietenkin, vastasi muuan heistä.
— Näyttäkääpäs!
Nahkapussia pitelevä poika näytti varovasti aarrettaan. Pussin pohjalla oli sakealti kellankiiltäviä jyväsiä.
— Näyttää kullalta, virkoin epäuskoisesti.
— On kultaa, kivahti poika. Ja sillä saa ostaa vaikk’ mitä.
Töllistelimme tylsinä toisiamme.
— Kultaa keskeltä katua San Franciscossa, mutisi Yank.
— Myöhemmin päivällä olisi tuuli teille suureksi avuksi, vihjaisi
Talbot.