Hän astui sisään avoimesta ovesta ja minä seurasin hänen kintereillään.
Huoneessa oli niukanlaisesti väkeä. Silmäilin ympärilleni ja hämmästyin aika tavalla. Ulkoapäin oli rakennus yhtä vaatimaton kuin heinälato, eikä siinä ollut mitään huomiotaherättävää havaittavissa, mutta sisäpuolella pisti ääretön upeus heti silmiin. Huoneen pitkällä sivulla oli kiiiloitetusta mahongista tehty tarjoilupöytä, jonka takana valtavat kultakehyksiset peilit heijastivat valoja. Hiotut lasit ja pullot oli järjestetty somiksi pyramideiksi ja seinillä riippui paitsi peilejä monta arvokasta taulua ja seinäkudosta. Kauimpana nurkassa oli vähäinen koroke, jolla laiskotteli neekerisoittokunta banjoineen ja helistimineen. Lattiaa peitti paksu matto. Sikin sokin pitkin huonetta oli siroteltu mukavia, osittain nahalla päällystettyjä nojatuoleja, ja katossa riippui kallisarvoisia kristallikruunuja. Pelipöydät oli sijoitettu keskelle lattiaa. Niitä oli kuusi. Kaupungin alkeellinen tila ja tämä loisto muodostivat ihmeellisen vastakohdan. Omasta puolestani tunsin heti sisään astuttuani likaisten saappaitteni, vanhojen pukineitteni ja nahkavyöni olevan täällä vallan liikaa.
Pelipöytien takana istuivat herrat pelinhoitajat välinpitämättöminä ja uneliaina. Heidän apurinsa kyyköttivät korkeilla tuoleilla haukotellen sanomalehtiensä takana. Olipa heidän joukossaan nainenkin, nuori ja sangen sievä. Tarjoilupöydän ääressä vetelehti muutamia miehiä odottelemassa naukkuja, joita eräs edeskäypä paraikaa sekoitti ihmeen taitavasti. Ainoastaan yhdessä pöydässä oli peli käynnissä. Johnny ohjasi kulkunsa sinne ja minä seurasin taas hiukan epäröiden.
Ruletti siinä pyöri. Johnny ja pankinpitäjän apuri tunsivat toisensa entuudestaan päättäen silmäniskusta, joka heidän välillään vaihdettiin. Johnny katseli pyörivää levyä tovin ja laski sitten kaksikolmatta dollaria eräälle numerolle. Muut osanottajat käyttivät kultahiekkaa panoksina. Ruletti hyrräsi ja pikku pallo hyppelehti iloisesti. Kaksi miestä hävisi ja heidän kultahiekkansa tyhjennettiin pöydän alla olevaan laatikkoon. Kolmas oli voittanut. Ruletinhoitaja suoritti hänelle voitto-osuuden pieninä kultamöhkäleinä. Sitten noukki tämä tärkeä virkailija laatikoistaan kymmenkunnan kultarahaa siirtäen ne Johnnylle. Vasta nyt käsitin, että Johnnyn oli onnistunut voittaa panoksensa kymmenkertaisena.
— Kymmenen yhdestä — kaksisataakaksikymmentä dollaria, kuiskasi Johnny minulle. Pelaajat sijoittelivat nyt uusia panoksia pöydälle. Johnnykin uudisti yrityksensä. Tällä kertaa hän kuitenkin hävisi. Hän nousi äkkiä paikaltaan ja me poistuimme yhdessä.
XII luku.
TALBOT PERÄYTYY.
Seurasin alakuloisena Johnnyä hotelliin, sillä nyt olin ainoa, jolla ei ollut sovittua rahaerää koossa. Kuvaavaa on, ettemme hetkeäkään epäilleet, enempää Johnny kuin minäkään, ettei Talbot olisi saanut osuuttaan hankituksi. Johnnyn iloisuus oli palannut ja hän vihelteli hilpeästi portaita noustessamme.
Saavuimme juuri illallisaikaan. Talbot ja Yank odottelivat jo meitä. Yank oli yhtä tyyni ja vaitelias kuin tavallisesti ja hänen tervehdyksensä oli jokseenkin välinpitämätön, mutta Talbot oli merkillisen hermostuneen näköinen. Hänen kasvonsa punoittivat ja pienet paholaiset hänen silmissään hyppelehtivät levottomasti. Hän oli tavattoman puhelias ja melko ivallinen. Hän huilutteli kuin koulupoika ja tahtoi välttämättä tilata oikein loistoillallisen samppanjoineen, vaikka Johnnykin kauhistuneena pani vastalauseensa. Ja kun Johnny piti jotakin tuhlaavaisuutena, oli totisesti aika pitää silmänsä auki!
— Tämä on minun asiani! Minä tarjoan! Älä puhu typeryyksiä, Johnny! riehui Talbot. Täyttäkää lasinne ja tyhjentäkää ne sitten uuden yrityksen, »Urakoitsijain kullankaivuuyhtiön», menestykseksi!