— Taisivat olla aika urakan takana?
—Puolessa tunnissa minä osuuteni ansaitsin. Arvelin että täkäläiset ihmiset mielelläänkin haluaisivat uutisia muusta maailmasta ja niin kokosin sanomalehtivarastostani sievän nipun, joka meni vallan mainiosti kaupaksi. Onneksi aloitin lehtien myynnin siksi aikaisin päivällä, ettei Oregon ehtinyt tärveliä markkinoita.
— Paljonko sait niistä? uteli Johnny?
— Dollarin kappaleelta useimmista, mutta toisista maksettiin vain viisikymmentä senttiä. Kaiken kaikkiaan haalin sillä tavalla kokoon kaksisataaseitsemänkymmentä dollaria. Kun tähän lisään Frankin ja minun aikaisemman omaisuuden, on minulla kuusikymmentä dollaria yli määrätyn summan.
Johnny nousi tuoliltaan ja potkaisi itseään tukevasti.
— No, jopa olen minäkin ollut aasi, sanoi hän. En käsittänyt ollenkaan, miksi pidit niin hyvää huolta lehdistä. Mutta jätkähän, Talbot!
Talbot nojautui eteenpäin ja innostui samalla tavalla kuin aiemmin päivällispöydässä.
— Pojat, virkkoi hän, tämä on ihmeellisin paikka, mitä koskaan on ollut olemassa. Kuulkaapa! Kun olin myynyt lehteni, käyskelin plazalla kädet taskuissa ja jouduin lopulta El Doradon lähistölle. Tuon paikan vieressä on kurja röttelö, joka hädintuskin pysyy pystyssä. Seisoin sitä töllistelemässä kun pari miestä saapui paikalle. Toinen oli talorähjän omistaja, toinen sanoi olevansa lakimies. Omistaja tarjoutui vuokraamaan talon lakimiehelle kahdestasadastaviidestäkymmenestä dollarista kuukaudessa ja lakimies puolestaan tuntui halukkaalta kauppaan. Kun he olivat menneet matkoihinsa, mittasin askelilla röttelön lattiapinta-alan, ihan huvikseni vain. Kahdeksanviidettä neliöjalkaa, pojat! Ja korkeus arviokaupalla sanottuna kuusi jalkaa. Painuin rantaan puhuttelemaan liikemiehiä. Kaikki ne tavarat, jotka olette nähneet rannassa lojumassa saapuvat tänne konsignatiolähetyksinä asiamiehille. Sopivien säilytyspaikkojen puutteessa myyvät nämä miehet suurimman osan tavaroista huutokaupalla. Senvuoksi ovatkin muutamat tavaralajit käyneet niin halvoiksi, että niitä voidaan käyttää katujen laskemiseen. No niin, puhuttelin eräitä tavarain omistajia ja sanoin heille, että heidän olisi saatava omaisuutensa katon alle, kunnes markkinat vakaantuisivat. He olivat aivan samaa mieltä ja kertoivat aikovansa rakennuttaa tavaravajoja ensi tilassa — siis joskus ehkä — ja valittivat myös, että sade ja pöly tekivät heille hirveätä vahinkoa. Sen vuoksi ei muka kannattanutkaan yrittää myyntiä muuten kuin huutokaupalla.
— Jännittävää hommaa, huomautti Johnny. Olen kerran ollut tuollaisessa huutokauppatilaisuudessa.
— Jatkoin matkaani rantaa pitkin. Poukamassa oli kosolti tyhjiä laivoja. Mieleeni oli juolahtanut ovela tuuma. Vuokrasin veneen ja käväisin muutamassa laivassa. Miehistöä en nähnyt missään, mutta laivurit tapasin kyllä. He kertoivat joka sorkan lähteneen kultakentille. Uutta miehistöä ei saanut hinnalla millään. Tarjouduin vuokraamaan neljä tai viisi laivaa.