— Ei mikään — kuukauden kuluttua, vastasi Talbot.
— Ja mikä estää Brannania pistämästä koko voittoa omiin taskuihinsa?
— Sitä et käsitä, Frank, tuhahti Talbot. Meidän kaltaisemme miehet eivät käyttäydy sillä tavalla.
— Minun laskelmieni mukaan sait tämän asian järjestetyksi kello kahteen mennessä, puuttui Johnny puheeseen. Sitten kai lepäsit hiukan?
— Selviydyin hommasta neljännestä vailla kaksi, oikaisi Talbot. Olin matkalla tänne hotelliin kun satuin kulkemaan Montgomery-kadulla olevan tiilirakennuksen ohi. Silloin muistui mieleeni lakimies, josta äsken mainitsin, ja talorähjä, jonka hän halusi vuokrata kahdestasadastaviidestäkymmenestä dollarista. Minusta tuntui, että tässä oli laskettu hiukan väärin. Seisoin paraikaa muhkean tiilirakennuksen edessä, rakennuksen, joka oli ahdettu täyteen kauppatavaraa ja joka olisi sopinut ihmisasunnoksi paljon paremmin kuin tuo pieni mökkirähjä tai laiva. Menin sisälle rakennukseen keskustellakseni hieman. Tarjouduin vuokraamaan yläkerroksen ja huomautin, että oikeastaan vain alakerros soveltui tavarain säilytyspaikaksi. Vastattiin, että yläkerros tarvittiin varastoksi. Tarjouduin edelleen sijoittamaan yläkerrokseen kasatut tavarat varmaan paikkaan lähistöllä. He halusivat nähdä tuon paikan. Minä en luonnollisestikaan suostunut, vaan sanoin, että he voisivat joko hyljätä tai hyväksyä sen sitten kun sopimus oli tehty. Yläkerros oli tosiaankin pullollaan tavaraa. Viimeksi tein uljaan tarjouksen:
— Kuulkaahan, sanoin, jos nyt saan vuokrata tämän yläkerroksen kohtuulliseksi ajaksi, sanokaamme vuodeksi, niin ostan kaiken, mikä tuolla ylhäällä olevista tavaroista jää jälelle. He hätkähtivät. Joko myyn tavarat huutokaupalla, vaikkapa pienellä tappiollakin, tai kuljetan ne johonkin laivaan. Riippuu tietenkin siitä, mitä tavaraa siellä on. Minulla on luettelo taskussani, mutta en ole tutkinut sitä vielä. Aion laittaa väliseiniä tuohon varastohuoneeseen ja sitten vuokraan siitä toimistohuoneita ja niin edespäin. Kaupungissa on lukuisia lakimiehiä, jotka etsivät huoneustoja. Maksan kolmetuhatta kuukaudessa koko yläkerroksesta.
Johnny huokasi raskaasti.
— Mutta arvioin saavani siitä vähintäin kahdeksantuhatta. Se korvaa tavaroista ehkä koituvan tappionkin.
— Ja mitä maksavat tavarat? kysyin hiljaa.
— En tiedä ihan tarkkaan. Siinä kymmenen- parinkymmenentuhannen välillä.