— Milloin on maksu niistä suoritettava?
— Kolmannes on maksettava käteisellä, loput järjestetään velkakirjalla.
Korko on huimaava täällä lännessä, valitti Talbot.
— Mistä luulet saavasi rahaa? tiukkasin vielä.
— Rahaa, rahaa! murisi Talbot äreänä. Täällä on rahaa kuin roskaa. Sitä virtaa tänne kultakentiltä ja kaikilta maailman kolkilta. Ei rahasta ole puutetta!
Hän pureskeli lyhyitä viiksiään ja vaipui syviin ajatuksiin. Nousin varovasti paikaltani.
— Johnny, sanoin matalalla äänellä, minun täytyy mennä suorittamaan velkani McGlynnille. Lähdetkö mukaan?
Hiivimme melkein varpaillamme rakennuksen nurkan taa ja heittäydyimme sitten ilosta huikaten toistemme syliin.
— Oi voi! huusi Johnny lopulta. Rahasta ei ole puutetta!
Kun hiukan olimme rauhoittuneet, vaihdoimme kultamöhkäleeni kuhahiekkaan. Ostin nahkakukkaron ja lähdimme sitten McGlynniä tavoittamaan. Postitoimiston edustalla oli yhä vieläkin pitkä miesjono odottelemassa.
Kirjeet pistettiin pienestä seinään tehdystä ikkunasta itsekunkin käteen. Jono liikehti hitaasti eteenpäin. Postia jakoi pikkuruinen, pyylevä englantilainen. Huomasin McGlynnin seisovan jo verrattain lähellä päämääräänsä. Menin hänen luokseen ja ojensin hänelle puolet kultahiekastani.