Juuri kun McGlynn astui ikkunan ääreen, räväytettiin se kiinni ja postiherra kiinnitti sisäpuolelle kortin, johon oli kirjoitettu:
»Posti suljetaan klo 9 ip.»
McGlynn koputti ikkunaan, mutta ei saanut mitään vastausta. Silloin jyristä hän nyrkillään puitteita. Ikkuna aukesi heti ja virkamiehen punakat kasvot ilmestyivät näkyviin.
— Mitä haluatte? tiedusteli mies uhkaavasti.
— Onko kirjeitä John A. McGlynnille?
— Posti avataan klo 8.30 ap, vastasi punanaamainen, sulkien ikkunan.
Hetkeäkään epäröimättä ja ennenkuin mies ehti vetäytyä pois ikkunan luota, iski McGlynn valtavalla nyrkillään ruudun säpäleiksi ja mojautti englantilaista suoraan kasvoihin.
Väkijoukko oli odottanut kärsivällisesti, mutta nyt alkoi kuulua ilkeätä murinaa. McGlynn kääntyi hitaasti ja virnisti ystävällisesti.
— Pysykää kukin paikallanne jonossa, pojat! huusi hän. Ei mitään hätää!
Tämä pikku englantilainen ei vain tunne vielä oikein tapojamme.
Postitalossa palasi pelästynyt palveluskunta jälleen työhönsä. Kuulin myöhemmin, että jonon viimeinen mies oli saanut kirjeensä kello kolme aamulla. Kerrottiin myös, että silloinen postinhoitaja Geary oli kutsunut McGlynnin luokseen tekemään selkoa osuudestaan tapahtumaan, mutta keskustelu oli päättynyt Gearyn nöyrään anteeksipyyntöön!