— Alueenne on varmaankin hyvin laaja? arveli Johnny.
— Kuudenkymmenen penikulman pituinen ja kahdentoista levyinen, vastasi kapteeni Sutter.
Tarkastuskierroksemme oli nyt päättynyt. Olimme saapuneet eteläiselle portille.
— Ikäväkseni en voi osoittaa teille vieraanvaraisuutta, sanoi kapteeni. Asuskelen farmilla Feather-joen luona. Olen myynyt tämän linnakkeen kauppamiehille. Nykyisten olojen vallitessa en sitä tarvitse.
— Teitä kaiketi surettaa, että olosuhteet ovat muuttuneet? tuumi Johnny. Käsitän mainiosti, miten mielenkiintoista hommaa uuden yhdyskunnan luomisen täytyy olla.
— Muuttuneet olosuhteet ehkä surettavat, mutta muutosta ei voi ehkäistä, sanoi kapteeni Sutter tyynesti. Menneisyys oli kaunis unelma, nykyisyys on todellisuutta.
Palasimme takaisin. Sutter vastasi lukuisiin tervehdyksiin hyvänsuopaisesti ja arvokkaasti. Eräästä rupattelevasta miesjoukosta keksi hän McClellanin, jonka heti kutsui luokseen. Meidät esiteltiin hyvin juhlallisesti. — Nämä nuoret miehet, virkkoi kapteeni Clellanille, joka kuunteli kulmat kurtussa, ovat minun tuttaviani ja lisäksi ystäviäni, Pyydän teitä senvuoksi kohtelemaan heitä hyvin. He ovat matkalla kultakentille. Teille, nuoret miehet, tahdon vain sanoa, että iloitsen suuresti tapaamisestamme. Toivotan teille kaikkea hyvää. Tulkaa käymään luokseni Feather-joelle. Olette aina sydämellisesti tervetulleet sinne. Muistakaahan olla heille avulias, McClellan.
— Kapteeni kyllä tietää, että kapteenin ystävät ovat minunkin ystäviäni, vastasi McClellan lyhyesti.
Puoli tuntia myöhemmin omistimme kaksi kuormahevosta satuloineen päivineen, ja olimme lisäksi hankkineet muutakin varastoa.
— Varokaa hevosvarkaita, neuvoi McClellan. Espanjalais-amerikkalaiset voivat väijyskellä teitä päiväkausia, päästäkseen eläimiinne käsiksi. Ostakaa meksikolaisilta vahvaa nuoraa liekaköysiksi. Terve!