— Kaikin mokomin, Don Gaspar, vastasi Johnny nousten.
Ratsastajat kohottivat hattujaan ja vetäytyivät hieman syrjemmälle. Espanjalainen laskeutui satulasta ja istuutui puun juurelle polttelemaan savuketta. Hänen seuralaisensa piti huolta hevosista ja ryhtyi sitten laittamaan leiriä.
— Vanha samettihousu karttaa työntekoa, jos hän vain voi, huomautti
Johnny.
— Tuo toinen on kai hänen palvelijansa, arvelin minä.
— Tahikka muuten riippuvassa asemassa, sanoi Johnny. Niillähän on täällä jonkinlainen patriarkallinen järjestelmä…
— Älä käytä tuollaisia sanoja, Johnny, valitti Yank.
— Tarkoitan, että he antavat köyhien sukulaisten ja nuorempien veljien huolehtia työnteosta, sanoi Johnny.
— Ahaa, ymmärrän. Toivoisinpa tietäväni, mitä he aikovat hevosilleen yöllä. Varmastikin he tietävät, miten on meneteltävä. Jos olisin hevosvaras, korjaisin ihan empimättä huostaani tuon kastanjanruskean.
— Voitnan mennä katsomaan myöhemmin, miten he tekevät, huomautin.
— Saamaan kuulan kallooni. Kyllähän se sopii! vastasi Yank.