»Akilles!» hän huudahti, »Akilles! Tulkaa tänne!»
Nuorukainen lähestyi kunnioittavasti.
»Mademoiselle?» hän kysyi.
»Ettekö kuule?» neitonen sanoi.
Heikosti, vähän väliä hukkuen, kuului etelästä päin miesten ääniä.
»Grace à Dieu!» huudahti Akilles. »A-iiva nii. See on la brigade!»
Ja nyt hän juoksi huudellen asemalle.
II luku.
Miehiä, naisia, koiria, lapsia hyökkäsi esiin tiesi mistä ja sikin sokin juostiin kilvalla molempien tykkien luo. Asemarakennuksesta ilmestyi Galen Albret ja alkoi jaella käskyjään. Kaksi miestä lähti vetämään pitkän lipputangon nenään komppanian veripunaista lippua. Miesten kesken syntyi kiihkeä vakava väittely siitä, millä latvajoista brigadi oli metsästänyt — Abitibillä, Mattagamilla vaiko Missinaibiella. Puoliveri-naiset varjostivat silmiään. Tohtorin vaimo, rouva Cockburn, joka oli siirtokunnan ainoa toinen valkoinen vaimonpuoli, tuli ja seisahtui Virginia Albretin viereen. Wishkobun, etelänpuolesta tuotu ojibwa-vaimo, Virginian uskollinen palvelija, asettui mustasukkaisena hänen toiselle puolelleen.
»Sama asia joka vuosi. Aina meistä on hauskaa nähdä, kun ne tulevat», sanoi rouva Cockburn hiljaa yksitoikkoisella, alistuvalla äänellään.