Hetken kuluttua hän muitta mutkitta avasi oven ja astui sisään. Rypistäen silmäkulmiaan hän tutkisteli pastori Archibald Cranea, joka katsoi häneen hämmästyen ja punastuen korviaan myöten.
Pastori Archibald Crane oli muutoinkin pieni punakka mies ja kirkko yksin tutkimattomassa viisaudessaan mahtoi tietää, miksi se oli lähettänyt hänet paimentamaan näitten voimakkaitten, kovaluontoisten ihmisten sieluja. Hänellä sattui parhaillaan olemaan päässään aivinainen englantilainen soutulakki kaljun päälakensa suojana kylmän henkeä vastaan ja muutoin hän oli puettuna pappispukuun, lukuun ottamatta lavendelin värisiä housuja ja helmillä koristettuja punapäärmäisiä mokkasiinejaan. Hänen heikot pienet kasvonsa olivat punakat ja melkein saman värinen oli poskiparta, jota riippui tukko kummallakin puolella. Käden ulottumamatkan päässä hänellä oli jykevä keppi kullattuine nuppineen. Kuullessaan oven aukeavan hän huudahti, ennenkuin päätään kohotti: »Voi, voi, kuinka nämä kevään ensimäiset kärpäset ovat harmillisia!» ja näytti sitten hämmästyneeltä.
»Hyvää iltaa», tervehti Ned Trent, astuen jäykästi keskelle huonetta.
Kirkon mies levitti kätensä pitkin pöytänsä reunaa ja näytti epäröivän.
»Hyvää iltaa», hän vastahakoisesti vastasi. »Mitä voin tehdä puolestanne?» Hän ei käsittänyt, mikä vierailun tarkotus mahtoi olla, mutta kun vieras oli turkiskauppiaan vaatteissa, niin Archibald pastori paikalla päätti häntä sen mukaan kohdella.
»Pyydän saada esitellä itseni, nimeni on Ned Trent», vapaakauppias maltillisesti sanoi, »olen tänä iltana pakotettu häiritsemään kotirauhaanne, koska olen julmasti papillisen apunne tarpeessa.»
»Minua ilahuttaa, että ahdingossanne pyydätte kirkon lohdutusta», vastasi toinen aina valmiin miehen sydämellisellä äänellä. »Olkaa hyvä ja istukaa. Ei sen, jonka sielu janoo, tarvitse puolustella itseään elämän lähteitten vartijaa lähestyessään.»
»Aivan niin», vastasi vieras kuivakiskoisesti ja kehotusta noudattaen istui, »tarpeeni vain ovat tällä kertaa pikemmin maallisia kuin hengellisiä. Siitä huolimatta ne mielestäni täydelleen kuuluvat kirkon toimipiiriin.»
»Kirkko koettaa määrätyin rajotuksin auttaa niitä, jotka ovat aineellisessa puutteessa», vakuutti Crane virallisella arvontunnolla. »Varamme ovat pienet, mutta niille, jotka todella ovat ansiollisia, olemme aina valmiit antamaan oikean antamisen hengessä.»
»Sananne ilahuttavat minua», vastasi nuori mies tylysti; »silloin teidän varmaan on helppo hankkia minulle se vähä, mitä tarvitsen, rihla ja neljä-, viisikymmentä patruunaa.»