»Semmoinen apu olisi minun puoleltani ilmikapinoimista esivaltaa vastaan ja minua rangaistaisiin sen johdosta ankarasti. Tietysti», hän vakuutti itsetietoisella tunnolla asiansa oikeudesta, »minä en hetkeäkään ottaisi lukuun omaa personallista turvallisuuttani. Mutta siitä kärsisi ajamani asia. Unhotatte, hyvä herra, että teemme täällä suurta ja hyvää työtä. Niissä virrenveisuu-kokouksissa, joita seurakunnassamme joka viikko pidetään, käy säännöllisesti enemmän kuin neljäkymmentä alkuasukasta; ensi vuonna toivon voivani rakentaa Valasjoelle kirkon, voidakseni siten vaikuttaa senkin etäisen seudun pimitettyjen ihmisten keskuudessa. Kaikella tällä on oleellinen merkitys Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen palveluksessa. Te nyt vaaditte minua saattamaan kaiken tämän vaaraan voidakseni estää yhden ainoan vääryyden tapauksen. Tietysti on velvollisuutemme rakastaa toisiamme, mutta —» hän vaikeni.
»Teidän täytyy kompromissata», päätti vieras lauseen hänen puolestaan.
»Aivan niin», sanoi pastori Crane. »Kiitoksia; se oli juuri oikea sana. Meidän täytyy suvaita paljon asioita voidaksemme saada aikaan sen vähän hyvää, jonka Herra suo heikkojen ponnistustemme palkaksi. Muutoin saisimme lähteä täältä tiehemme.»
»Erinomaisen mieltäkiinnittävää», myönteli Ned Trent purevan tyynesti. »Mutta eikö se ole hieman kaupantekoa? Siitä vähästä, minkä tunnen kirkon historiaa ja uskonnollista kirjallisuutta, olen aina tullut siihen käsitykseen, että teitä opetetaan puolustamaan oikeutta aina, maksoi mitä maksoi — että jos aprikoimatta ajatte oikeuden asiaa, niin Herra antaa teille apuaan kaikissa koettelemuksissa. Luulen melkein, että tuota pikaa voisin itsestäni pinnistää raamatunlauseenkin tämän tueksi.»
»Rakas nuori mies», intti pastori Archibald lempeästi, »te ette ilmeisestikään vähääkään ymmärrä tilannetta. Minä tunnen, että kerrassaan pettäisin minulle uskotun asian, jos millään tavalla saattaisin vaaranalaiseksi edeltäjäni elämäntyön. Teidän täytyy kyetä itsekin tämä käsittämään. Se tekisi kerrassaan lopun hyödyllisestä vaikutuksestani täällä. Minut ajettaisiin pois. En saisi jatkaa työtäni. Minun täytyy ottaa lukuun, mikä on parasta.»
»Tuossa, mitä sanotte, on vähän perääkin», myönsi vieras, »jos välttämättä tahdotte arvostella liikeperiaatteiden kannalta. Mutta minun yksinkertainen järkeni sanoo, että olette unohtanut asian ytimen. 'Luota Herraan', sanoo profeetta. Ja totta puhuen on omalla alallannekin joitakuita kilpailijoita, jotka kannattavat teidän esittämäänne oppia, mutta te tuomitsette heidät harhaoppisina. 'Hyvä tarkoitus pyhittää huonot keinot’, eikö se ole jesuiittain veljeskunnan tunnuslause.
»Minä protesteeraan. Minä todella protesteeraan», intti kirkon mies loukkaantuneena.
»All right», myönsi Ned Trent hyväntuulisen halveksivasti. »Se ei olekaan pääasia. Hylkäättekö pyyntöni?»
»Ettekö käsitä?» pyyteli toinen. »Olen varma siitä, että te olette tasapuolinen ja käsitätte asian laajemmalta kannalta.»
»Hylkäättekö pyyntöni?¹» kiristi Ned Trent.