»Mitä tämä merkitsee?'» kysyi Virginia käskevästi. »Kuka on tuo mies?
Mitä varten hän pyytää rihlaa? Vaadin, että sanotte minulle sen.»
Hän seisoi suorana ja korkeana matalassa huoneessa, silmät leimuten, pää takakenossa käskynvallan varmassa asennossa.
Pastori Crane koetti keksiä jotain sopivaa, sanoja tavotellen. Impi lopetti lyhyeen hänen haparoimisensa.
»Tuo on joutavaa puhetta. Jokainen muu kuin minä näyttää olevan asiasta selvillä. En ole enää lapsi. Tulin keskustelemaan teidän — uskonnonopettajani — kanssa juuri tästä asiasta. Sattuman kautta kuulin niin paljon, että minulla on oikeus saada tietää enemmän.»
Kirkon mies mutisi jotain komppanian salaisuuksista. Taas neitonen lopetti hänen puheensa lyhyeen.
»Komppanian salaisuus! Koska on komppania alkanut uskoa salaisuutensa
Andrew Lavioletelle, Wishkobunille, teille!»
»Teidän ehkä olisi parempi kysyä isältänne», sanoi Crane, joka taas alkoi saada takaisin arvontuntoaan.
»Se ei sovi minulle», vastasi impi. »Minä vaadin, että vastaatte kysymyksiini. Kuka on tämä mies?»
»Ned Trent, hän itse sanoo.»
»Minä en tyydy semmoisiin vastauksiin. Kuka hän on? Mikä hän on?»