»Ahah», hän lopulta huudahti ja astui toiselle puolelle.
»Sak-we-su, veljeni», jatkoi Mc Donald, »sinulla on nahkoja kolmesataa 'majavaa'. Kas tässä nauha, jossa on kolmesataa 'majavaa', ja koska olet tuonut niin hyvän saukon nahkan, niin kas tässä syli tupakkaa ja puoli säkkiä jauhoja.»
»Hyvä!» huudahti intiaani.
Kaupanjohtaja sitten saattoi heidät portaille, joita he nousivat hänen apulaisensa Davisin hoitamaan myyntivarastoon. Vankan puukalterin edessä, jonka takana koko ilmava ullakkohuone oli täynnään heleitä kalikoita, koruvöitä, astioita, pyssyjä, peitteitä, vaatteita ja muita sekä kauniita että hyödyllisiä esineitä, Sak-we-su ja Mu-hi-kun valitsivat ostoksensa, maksaen nauhastaan kuluneita puisia 'majavia'. Niin ja niin paljon jauhoja, niin ja niin paljon teetä, niin ja niin paljon sokeria, ruutia ja lyijyä, niin ja niin paljon vaatteita. Näin he saivat seuraavaksi vuodeksi vaatimattomat tarpeensa. Loput he sitten kuluttivat kaikenlaisiin hyödyttömiin esineihin — helmiin, silkkiin, vöihin, kirkkaihin nenäliinoihin, peileihin. Ja kun viimeinen puumajava oli varastoon takaisin joutunut, niin he palasivat alakertaan ja menivät ulos paalukujaan, keveämpiä ostoksiaan kerallaan kantaen, suuremmat jättäen varaston »velaksi», tarpeen tullen perittäviksi. Heidän ulos astuessaan nousi kaksi uutta intiaania portaita ja kaksi heidän jälkeensä tulevaa astui paalukujaan. Näin kauppaa jatkettiin.
Sak-we-su ja Mu-hi-kun paikalla piiritettiin. He juurta jaksaen kertoivat, mitä olivat tehneet. Sitten heidän ystävänsä vielä seikkaperäisemmin kertoivat, mitä he olisivat tehneet, kunnes molemmat miehet, viisi minuuttia näitä hämmentäviä neuvoja kuultuaan, olivat niin tyytymättömät kauppoihinsa, että kumpikin olisi mielellään vaihtanut toisiin tavaroihin kaikki — jos sitä olisi sallittu.
Kello soi taas uudelleen. Oli »tupakka-aika». Puoleksi tunniksi jokainen heitti työnsä. Aurinko nousi taivaalle yhä ylemmäksi. Joutilaita loikoili joukottain päiväliekkosessa pelaten, kertoen kaskuja, laulaen. Siinä olisi voinut kuulla peräpohjan kaikki kauniit laulut, »Kirkkaan lähteen partaalla», »Pore pyöri, kierrä kupla», »Isäni luona», »Isabellan kävelyretki», »Pikku Jeanneton», »Luron, Lurette», »Laula, satakieli, laula», ja ijäti suosittu »Malbrouck», »Kaunis Françoise», »Leivo», taikka kaunis ja hellä »Violette Dandine». Hyvät olivat näiden matkustajain äänet, heissä oli vielä säilynyt aito ranskalaista runosuonta, ja kaunista se oli kuunnella.
Puolenpäivän aikaan lähti intiaanivaimoja mannermaalle kanoottipihkaa kokoamaan. He istuivat kyykyssä vanhan vuotavan kanoottinsa pohjalla, kurottaen meloessaan kauas laidan yli, mikä mitenkin, äänettöminä, salakähmäisinä. He eivät pistäneet melallaan kaikki samalla kertaa, kuten miehet, vaan itsekukin sohaisi pienen lyhyen pistoksen, miten kullekin sopi, niin että meloja alituiseen nousi ja laski. Niin he loitoten mennä räpylöivät kuin haavoitetut linnut; pyörsivät sitten joen polven taa ja katosivat.
Aurinko kulki kaarensa ja lähti alamäkeä laskemaan. Puolipäivä sai kuluneeksi, tuli jälleen »tupakka-aika». Asematalon kyökkiin tuli intiaanivaimoja tuomaan kevään ensimäistä siikasaalista ja Matthews vallan kauhistui ja päivitteli siitä pyydettyä hintaa. Lopulta hän osti kuusi kolmisen naulan painoista kalaa ja antoi niistä hinnaksi ehkä kahdentoista sentin edestä teetä.
Intiaanivaimot lähtivät taas matkoihinsa salavihkaa naureskellen, kun saivat niin hyvän hinnan.
Alhaalla intiaanien leirin luota alkoi äkkiä kuulua tappelevien koirien rähinää. Kaksi rekikoiraa oli ruvennut hammastelemaan toinen toistaan ja kummankin ystävät olivat tulleet apuun. Maleksijat menivät katsomaan, nauraen, huutaen, pistäen milloin mikin pieneksi kilpajuoksuksi. He istuivat kyykkysillään ja ivallisesti yllyttelivät, löivätpä pieniä vetojakin ja rohkaisivat vihaisia vanhoja ämmiä, jotka ilmeisestä vaarasta huolimatta koettivat repiä hajalleen ärisevää temmeltävää koiratakkua. Korkean hirsiaitauksen takana olivat komppanian rekikoirat ja nämä susihurtat murheellisesti ulisivat, alakuloisina siitä, kun eivät he päässeet leikkiin osallisiksi.