»Luuletteko minun sanovan?»
»Eiköhän minulla ole keinoja pakottaakseni teitä!» kuohahti aseman päällikkö.
Ned Trent vaikeni.
»Jos ilmaisette minulle sen miehen nimen, niin saatte vapautenne. Saatte luvan tehdä tässä maassa kauppaa. Asia koskee valtaani — kurinpitoa. Siitä tulee ennakkotapaus. Se on oleellisen tärkeää.»
Ned Trent katseli lahdelle ja hyräili laulun pätkää, toinen olka puoleksi käännettynä vanhempaa miestä kohti.
Viimeksi mainitun kasvot punottivat hillitystä vihasta. Kahdesti hänen kätensä kuin itsestään tapaili jykevän revolverin perää.
»Ned Trent», hän lopulta huudahti käheästi, »kuulkaa tarkasti, mitä sanon. Olen saanut tästä kylläkseni. Minä vannon, että jollette viiden minuutin kuluttua sano minulle, mitä tahdon tietää, niin hirtätän teidät tänään!»
Nuori mies pyörähti ympäri korollaan.
»Hirtätätte!» hän huudahti. »Se ei voi olla täyttä totta?»
Vapaakauppias mittaili häntä kiireestä kantapäähän, näki hänen aikomuksensa järkähtämättömyyden, ja hitaasti kalpenivat ulkoilman tummiksi ahavoittamat kasvot. Hirttäminen on ainakin kamala kuolema, mutta pohjan perillä siihen vielä liittyy erityinen häpeän leima, sitä kun käytetään vain kaikkein kehnoimpia pahantekijöitä kohtaan. Ampuminen on tavallisin telotustapa, ellei rikos ole kaikkein törkeintä laatua. Pienellä kädenliikkeellä hän kääntyi pois.