»Niin on.»
»Kenen?¹»
Vapaakauppias epäröi. »Isäni», hän viimein sanoi.
»Niin arvelin. Käsitätte minut, kun ilmoitan teille, että minä yhteen aikaan tunsin hänet sangen hyvin.»
»Tekö tunsitte isäni?» huudahti Ned Trent kiihkoissaan.
»Kyllä. Raen asemalla tapasin hänet ja muuallakin. Mutta en muista teitä.»
»Minä kasvoin Winnipegissä», toinen vastasi.
»Kerran», jatkoi Galen Albret, »tein isällenne suuren vääryyden, tahtomattani kyllä, mutta siitä huolimatta suuren vääryyden. Siitä syystä ja muistakin saatte pitää henkenne.»
»Minkä vääryyden?» kysyi Ned Trent aavistavassa mielenkiihkossa.
»Pakotin hänet eroamaan komppaniasta.»