»Tekö!»
»Niin. Minulle todistettiin, että hän oli vietellyt minulta nuoren vaimoni. Sitä ei voinut epäillä. En voinut tappaa häntä. Perästä päin se mies, joka oli minulle valehdellut, tunnusti petoksensa. Hän on nyt kuollut.»
Ned Trent nousi huohottaen hitaasti seisomaan. Toinen käsi hiipi takin taskuun ja puserti pienen revolverin kahvaa.
»Tekö sen teitte!» hän käheästi huusi. »Ja itsekö sen kerrotte?' Tahdotteko tietää todellisen syyn, miksi olen tähän maahan tullut, miksi olen tehnyt kauppaa komppanian kiusalla koko peräpohjolassa? Minä luulin, että komppanian johtomiehet sopimuksen mukaan vainosivat isääni, ja vaikk'en voinut saada suuria aikaan, niin olen kuitenkin tehnyt, mitä olen voinut, hänelle kostaakseni. Jos olisin tiennyt, että yksi mies oli sen tehnyt — ja että te olitte se mies!»
Hän astui askeleen lähemmäksi. Galen Albret katsoi häneen vakaasti.
»Jos olisin tiennyt tämän ennen, en olisi koskaan levännyt, ennenkuin olisin ajanut teidät uuvuksiin, ennenkuin olisin tappanut teidät, vaikkapa oman väkenne keskellä!» huudahti vapaakauppias viimein.
Galen Albret veti taskustaan jykevän revolverinsa ja laski sen pöydälle.
»Tehkää se nyt», hän sanoi rauhallisesti.
Seurasi hetken vaitiolo, mahdollisuuksineen uhkaava. Vapaakauppias antoi päänsä vaipua.
»Ei», hän voihkasi. »Ei, en voi. Tyttärenne on tiellä!»