»Niin että kaiken lopuksi», päätti aseman päällikkö ystävällisemmällä äänellä kuin hän vielä oli käyttänyt, »me molemmat eroamme rauhassa. Olen tehnyt teille suuren vääryyden, vaikka tahtomattani. Ehkäpä olemme tasassa. Jätämme asian siihen.»
»Niin», myöntyi Ned Trent ponnistuksella, »jätämme asian siihen.»
He istuivat vaieten ajatuksissaan, päällikön rummuttaessa pöytää oikean kätensä typyköillä sormilla.
»Lähetän tänään», hän lopulta lyhyeen ilmoitti, »Abitibin brigadin matkaan. Rupertin asemalta ovat airuet tuoneet tärkeitä tietoja, jotka pakottavat minut lähettämään sen kuukautta aikaisemmin kuin olin aikonut. Lähetän teidät pois tämän brigadin kanssa.»
»Sangen hyvä.»
»Tavaranne ja aseenne löydätte kanootista, aivan koskemattomina.»
»Kiitän.»
Aseman päällikkö tutki nuoren miehen kasvoja hieman tarkemmin.
»Rakastatteko todella tytärtäni?» hän kysyi, rauhallisesti,
»Rakastan», Ned Trent vastasi, niinikään rauhallisesti.